Kurpitsaa ja kurkkua

Huh sentään! Avomaankurkkuja on tullut yhdestä taimesta ihan tolkuttomasti. Pyöreästi 10 kiloa. Siinä on jo aivan liikaa etikkakurkkuja meidän perheelle. Ensi vuonna voisin kokeilla avomaankurkun kasvattamista oikeasti avomaalla, niin se ei veisi tilaa kasvihuoneesta. Suhteellisen aurinkoinen kesä ja lähes joka aamuinen ajastettu kastelu on varmaan ollut yksi syy menestymiseen. Myös lannoitevettä olen kesä- ja heinäkuussa heitellyt muun kastelun lisäksi, mutta aika laiskasti. Heinäkuun viileämpinä jaksoina en kastellut joka päivä, sillä kosteutta tuntui riittävän. Härmältä on vältytty, mutta toki nyt alkavat lehdet kellastua ja homehtua. Kurkku myös vaeltaa pitkin kasvihuonetta eli siis kasvattaa pitkät versot ja sitten kurkkuja on hankala kerätä muiden kasvien joukosta. Mietinkin että voisiko kurkkua jotenkin ohjailla kasvamaan säleikköön, jos kasvupaikan laittaisi jonkun seinän viereen? Olisi helpompi poimia sato talteen ja säleikön ympärille pystyisi rakentelemaan seinätkin (siis kasvihuoneen) viileämmän kesän yllättäessä.

Talvikurpitsamme kasvaa myös hyvin, vaikka vähän laiskasti sitä olen kastellut. Ensimmäinen pallo painoi reilut 13 kiloa ja sen säilöin soseena pakkaseen. Nyt kasvustossa on jo kaksi melkein jalkapallon kokoista uutta kurpitsaa ja toivon vain ettei mitään hallaöitä tule vielä, että kasvavat vähän isommiksi.

Tässä riitti pilkkomista, mutta kurpitsakeitto nakeilla höystettynä on ihana ja helppo talviruoka.

Kesäkurpitsan taimesta on kasvihuoneessa tullut monen monta kiloa ja lukumäärällisesti ehkä 10. Vieläkin siellä on kolme tai neljä tulossa. Avomaallakin tuli pari pientä kesäkurpitsaa, mutta ne kärsivät vedenpuutteesta ja ravinneköyhästä maasta. Kesäkurpitsaa olemme syöneet keittoina, grillattuna, piiraissa, wokissa ja pastan korvikkeena. Kuutioina sitä on laitettu pakastimeen. Yksi taimi siis riittää mainiosti nelihenkiselle perheelle (varsinkin kun lapsille se ei vielä oikein maistu), mutta jos kesäkurpitsaa halua säilöä pakastimeenkin tai soseena, niin sitten pari tainta voisi olla sopiva määrä.

Puuvarasto lähes valmis

Nyt on ulkoverhouslaudat, räystään aluslaudat, ikkunan pielet ja nurkkalaudoitukset paikoillaan ja maalattuna. Puutarhavajan ovi on maalattu kertaalleen ja paikoillaan (ikkunalasina on toistaiseksi kasvihuoneen kennolevyä). Vielä pitäisi tuo varaston "sokkeli" päällystää jollakin, kun nyt se paistaa silmiin. Ehkä jotain tummaa rimoitusta, jota varaston takana voi jatkaa alemmaksikin. Ja tietysti isompi ovi puuvarastoon. Asia on mietinnässä...

Mies teki oven itse ja minusta siitä tuli hieno :) Ihan oikean oven näköinen. Karmien ympäri laitetaan peitelistat, kunhan viereinen iso ovi on rakenneltu.

Nurkkalautojen maali on Vinhaa, sävynä Ukko. (Sillä maalasimme myös linnunpöntön, joka pääsee talvipesäksi puuhun. Keväällä vähän myöhästyimme pönttöjen kanssa, mutta tarvitsevat ne linnut talvellakin suojaisia koloja.)

Seuraava projekti on leikkimökin katon viimeistely. Sitten jatketaan vielä aitojen tekoa: nyt ne on vain jotenkin kyhätty paikoilleen ja estävät lasten putoamista kiviseen rinteeseen. Voi tietysti olla, että lasten varovaisuus kasvaa nopeammin kuin meidän aidat... Mutta on aidoista sekin hyöty, että peura- ja nykyään hirviperheetkin pysyvät loitommalla tai ainakin joutuvat kiertämään vähän kauempaa tullessaan pihamme apajille.

Puuvaraston ulkoverhous

Viime syksynä rakentelimme puuvaraston ja se jäi pressutettuna odottamaan maalauskelejä eli seuraavaa kesää. Nyt päätimme vihdoin paneelin muodon ja värin. Taakse ja toiselle sivulle paneelia ja puuvaraston seiniin mahdollisimman paljon harvalaudoitusta. Väriksi harmaata. Ensin suihkutimme lautoihin puunsuojan ja sitten päälle Vinhaa (sävy 2688 Sariola) pariin kertaan.

Tässä lähtötilanne: pressuseinät on melkein irrotettu.

Puutarhavajan etuseinä on paneloitu. Ovi on vielä tekemättä...

Tämän verran varasto näkyy kotitielle. Autotallin jatkeena oleva väliaikainen katos puretaan, kunhan polttopuut mahtuvat kaikki puuvarastoon.

Toisesta suunnasta kuvattuna.

Takana on kokopanelointi muuten, mutta puuvaraston puolella yläosa on harvalaudoitettu.

Tämän verran näkyy isommalle tielle. Meidän mielestämme harmaa väri maastouttaa rakennuksen aika hyvin, eikä ole niin synkkä kuin vaikkapa tummanruskea.

Puuvaraston alakerta on vielä vähän kysymysmerkki. Tukevuuden takia pitää laittaa aika monta vinotukea. Luultavasti alaosan tolpat maalataan tumman harmaiksi. Jotain köynnöstä olisi kiva laittaa kasvamaan rakennuksen taakse, jolloin sen korkeus ei paistaisi vahingossakaan silmään. Ja alapuolella voisi säilyttää kaikkea roinaa, jota nyt aina tuntuu kertyvän.

Puuvaraston ovi on myös miettimättä. Jotkut vanhat autotallin ovet voisivat toimia, kun haluamme leveän kulkuväylän. Ja lintujen ja hiirien kulkua olisi kiva estää, mutta se ei onnistu tuolla harvalaudoituksella.

Tarhan satoa

Kasvihuoneesta on pitkin kesää keräilty pinaattia, salaattia (yksi lajike oli Oliver, joka oli lasten suosikki, koska oli uninallen kaima), retiisejä, yrttejä ja amppelimansikoita, mutta nyt on jo saatu isompaa syötävää: kesäkurpitsaa, avomaankurkkuja, muutamia tomaatteja ja yksi paprika.

Kesäkurpitsat kasvavat tällä hetkellä isoiksi (700-1000g) tai jäävät pieniksi ja mädäntyvät päistä. Oikein kiinteitä ja mehukkaita ovat :) (Kuvan paprikat ovat kuvausrekvisiittaa ja päätyivät grilliin kesäkurpitsoiden kanssa.)

Paprikalajikkeemme on tälläinen oranssi. Vihdoinkin ensimmäiset kypsyvät! Mansikka maistuu metsämansikalta ja on kasvihuoneessa linturosvojen takia. Ulkona siitä tulisi kyllä vieläkin maukkaampi.

Täältä on tulossa lisää...

Avomaankurkkua on säilötty reilu kaksi kiloa ja lisää tulee. Kasvihuoneessa on vain yksi taimi, mutta se yrittää levittäytyä mahdollisimman laajalle. Taimelle olen antanut luonnonlannoitetta aina välillä kasteluveden mukana, mutta ei kurkku hirveän reippaalta näytä. Ehkei näin elokuun puolella ole enää tarkoituskaan.

Siellä se kurkku jossain menee...

Felixin purkit pääsevät vielä uudelleen kurkkupurkeiksi. Meillä tuota etikkakurkkua kuluu, kun aina kaupastakin jokunen purkki tulee ostettua. Rahallisestihan kurkun kasvattaminen ei lyö leiville, mutta saapahan oman maun mukaista säilöntälientä.

Pari pensastomaattia kitui pitkään ruukuissaan ja olivat kiitollisia päästessään isompaan paljuun. Palju on ollut ulkona ihan kesäkuun puolivälistä saakka. Nyt nämä tomaatit punertuvat kasvihuonetovereitaan nopeammin. Makutesti seuraa myöhemmin...

Vielä saa kypsyä pari päivää.

Vilma kypsyy kasvihuoneessa, kun poistin vajaa viikko sitten osin jo homeisiakin lehtiä. Miten tämä lajike niin tiheäksi kasvaakin? Kasteluautomaatti kastelee aina aamupäivisin ja aika niukasti, mutta heinäkuun muutamat kylmät päivät taisivat aiheuttaa homeen lisääntymisen.

Gigante Svizzero (sokeriherne) kasvaa tajuttoman korkeaksi ja tukeminen jäi, sanoisinko puolitiehen. Satoa alkaa siitäkin saada nyt. Kylvin ne vasta kesäkuun alussa.

Sokeriherneen paloilla on herkuteltu heti tuoreeltaan ja pakastimessakin niitä on jo pari litraa.

Mangoldi on jo vähän suurta, kun sauvasekoitin hajosi ja keittojen teko tuli vaikeammaksi. Mutta pinaatin tapaan tätä herkkua voi käyttää ja lehtiruodit syödä vaikka voin kera. Pakkaseen tämä kai täytyy pistää ja hienontaa vain veitsellä, kunnes saan kunnon Bamixin hankittua.

Herkullisen isoja lehtiä, jos vaikka vertaa pinaattiin.

Tämä on jo aika suuri, mutta kilpailukurpitsaa emme siitä yritä. Pitää säilöä se pian, että pari muutakin palloa kasvavat edes lentopallon kokoisiksi. Nyt löytyy monta marmorikuulaa, yksi pingispallo ja pari tennispalloa. Ne eivät taida kasvaa, ellei tuota isoa rantapalloa ota ensin pois...