Loppukesä alkaa sitten huomenna, vaikka en oikein keskikesää edes huomannut uuvuttavien hellekausien puuttumisten takia :) Mutta luonto tai ainakin meidän piha on tykännyt kosteammasta kesästä. Nurmikot vihertävät kiitettävästi, vaikka pari niistä kasvaa ensimmäistä kesää. Eikä tarvitse kastella kuin ruukkuja ja amppeleita, helppoa!
Pionit ovat suosikkiperennojani ja niitä olen ahminut talon eteen paraatipaikalle. Kukinta on niin täyteläinen, herkullinen ja värikylläinen, että perennapenkin vieressä voisi istua tuntikausia huokailemassa. Vaikka kukinta ei ole pitkä (ja painavat kukat taipuvat rankkasateilla perennatukien yli), en ole vielä katunut pionien valintaa. Voihan olla että yltäkylläisyys alkaa joskus tuntua tukahduttavalta, mutta en minä nyt oikeasti koskaan ala fanittaa kukatonta puutarhaa. Minusta esim. havuryhmät ovat vain taustoja värikkäille kukille, mutta yksinään liian tylsiä ja tummia. Seuraavat kuvat on otettu 4. heinäkuuta.
 |
| Sarah Bernhardtin (v.pun) ja Karl Rosenfieldin (fuksia) taustalla isotöyhtöangervoa. |
 |
| Sarah Bernhardtit ovat puskasta riippuen vähän eri sävyisiä: vaalean
pinkkejä, hehkeän vaaleanpunaisia tai melkein kermanvalkoisia. |
| | |
Pionit kasvavat muurikivillä rajatussa penkissä, jossa multaa on noin 40 cm. Pohja on erittäin hyvin salaojitettu. Siltikin etureunan kasvit tuntuvat kärsivän märkyydestä (tai muurahaisista/toukista...), vaikka multa on Kekkilän perennamultaa ja laadussa ei ole ollut moittimista. Veikkaan että kuuma kivi ja ehkä jopa liian paksu multakerros on pahaksi harmaakurjenpolvelle, joka on kärsinyt parin taimen verran. Toki muut kasvit vähän kasvavat hennon harmaakurjenpolven päälle, mutta olen niitä yrittänyt vähän käännellä pois tieltä. Siirtohommia ehkä kuitenkin ensi keväänä...
 |
| Vasemmalla penkin reunassa hopeahärkkiä ja oikealla siitä harmaakurjenpolvi 'Ballerina'.
Keskelle istututin tänä keväänä sammalleimua, jotka kukkivat
touko-kesäkuussa. Neidonkurjenpolvi 'Striatum' kukkii hennon
vaaleanpunaisena koko kesän ja on tänä kesänä jopa levinnyt
latvapistokkaista itsellään. Aivan oikeassa reunassa oleva matala limen vihreä puska on timjami.Viiden pionipuskan kummassakin päädyssä on vielä sammalleimuja, mutta ne aina kärsivät härmästä. Siirrän ne kyllä, kunhan saan varjoisampia perennapenkkejä perustettua. |
Tarkempia kuvia etureunan kasveista seuraa myöhemmin. Penkki on parhaimmillaan juhannuksen jälkeen heinäkuun puoleen väliin asti ja alkaa sitten vihertyä (siis ränsistyä ellei leikkaa kuihtuneita kukkia pois), kunnes syksyllä kellastuu ja punertuu. Neidonkurjenpolvi kyllä kukkii niin kauan kuin jotenkin lämmintä riittää. Ihan ihme kukka. Suosittelen!
