Kasvihuoneen kastelu automaattisesti

Viime vuonna harjoittelimme kasteluautomaatin käyttöä kasvihuoneessa ja nyt sen pitäisi toimia kuin vettä vaan. Silti kaikki liitokset letkuissa on hyvä käydä läpi ja kiristää uudelleen ennen kuin lähtee lomalle. Yks kaks yllättäen nimittäin alkoi kuulua kummallista lorinaa, kun olin puutarhassa puuhailemassa. Onneksi kävin katsomassa lorinan lähdettä ja sain heti pumpun sammutettua.

Pihallamme on vanha pintavesikaivo, joka ei siis ilman perusteellista puhdistusta ja tiivistystä kelpaa juomavedeksi, mutta puutarhaan kyllä. Mikään suuri vahinko pihakaivon tyhjäksi pumppaaminen ei siis ole - uusi vesi kertyy parissa päivässä. Mutta hölmöä on kuluttaa sähköä turhaan.

Gardenan tippaletkujärjestelmä on toiminut meillä jo monta vuotta. Se pitää vain pestä syksyisin puhtaaksi, niin homma pelaa hyvin heti keväästä alkaen. Tänä vuonna saimme kylvettyä tomaatit hirveän myöhään, mutta alkavat ne sentään nuppuja jo tehdä. Lämmitystä kasvihuoneessa ei varsinaisesti ole. Yksi kasvihuonelamppu (lämmittää ja valaisee) on tullut hommattua, mutta sähkönkulutus tuntuu suurelta. Melkein helpompi sitten kasvattaa tomaatteja kodinhoitohuoneen ikkunalla jonkin verran kauemmin kuin ruveta suojaamaan yllättäviltä pakkasilta.

Talven jälkeen kastelemme aina nurmikkoja reilusti, niin vesi alkaa kaivossa vaihtua ja levät ja sameudet häviävät. Uppopumppu nostaa veden letkua pitkin etupihallemme ja siihen liitämme jakopalan. Yksi letku lähtee kasvihuoneelle ja toisesta haarasta saa muualle puutarhaan vettä. Pyykkiäkin olemme pesseet pihakaivon vedellä, kun vedenkulutus oli suurempaa kestovaippavaiheessa. Tänä vuonna ei ole vesi vielä loppunut porakaivostamme, kopkop.

Kuvassa näkyvä vihreä laatikko on kasteluautomaatti eli ohjelmoidun kellonajan mukaan se päästää kasveille vettä. Yleensä olen tunnin verran antanut veden valua aamuisin. Kasvun ja lämpötilojen mukaan pitää vähän säätää vedentuloa. Lannoite on penkeissä valmiina (kanankakkarakeita), niin ei tarvitse miettiä lannoitteen antamista kasteluveden mukana.

Tänä vuonna laitoin amppelitomaattejakin kasvamaan, mutta en vielä tiedä miten ne kastelen loman aikana. Myös viime vuonna ostettu amppeli mansikka on tuottamassa hedelmää. Periaatteessa tippaletkua kai voisi viritellä amppeleillekin, mutta sitten joudun jo ostoksille hakemaan lisää letkua ja suuttimia. Myös pari chiliä on ruukuissaan: toinen maan sisällä puoliksi ja toinen ihan maan pinnalla. Vähän testailen miten viihtyvät ja milloin tuottavat hedelmää ja riittääkö kastelu.

Ulkona on vielä minikasvihuone, joka lähinnä suojaa paria tomaattia kovimmalta paahteelta ja isommilta tuulilta. (Tomaatit olivat pari päivää ilman varjostusta ja muutamat lehdet kärähtivät.) Tänne uloskin voisin viritellä jotain kastelusysteemiä, niin ei tarvitsisi vaivata naapureita lomien aikana. 'Outdoor girl' viihtyy kyllä mainiosti ulkona: viime vuonnakin se tuotti ensimmäisenä satoa.

Kasvuhuoneessamme on myös digitaalinen lämpötilan ja valoisuuden seuranta. Kirjoittelen siitä myöhemmin, kun tekninen tuki saapuu kotiin...

Perunatorni: rakentaminen ja istutus

Perunakin sai meillä kasvupaikakseen pystysuoran paikan. Kuun vaiheiden mukaan otin perunat itämään valoon (huhtikuussa) ja hyvissä ajoin aloin rakentamaan perunoille laatikkoa. Idea laatikkokasvatuksessa on se, että ensimmäiset kolme lautaa kiinnitetään valmiiksi ruuveilla (tai vaikka koko takaseinä). Sitten perunat istutetaan ja mullataan siten, että kiinnitetään lisää lautoja ja heitetään multaa päälle. Näin perunan pitäisi kasvattaa koko maanalaiseen varteensa uusia mukuloita. Kerääminen tapahtuu poistamalla toiseksi alin lauta ja kaivamalla sopiva määrä ruuaksi. Sitten vain lauta ruuvataan takaisin. En kyllä tiedä jatkavatko muut mukulat sitten kasvuaan, jos alhaalla kopeloidaan ja nyhdetään ensimmäisiä irti. Pitää raportoida miten kasvatus onnistuu :)

Istutus tapahtui ehkä 18.5., joka toivottavasti meni kuukalenterin kanssa yksiin. Lajikkeena Nicola, jota olemme paikallisesta maatilapuodista ostaneet ruokaperunaksi. Aivan käsittämättömän hyviä perunoita karppaajankin mielestä! 

Peurasuojaus on helppo tehdä: kanaverkon pala vain päälle ja vähän jostain kiinni, jos haluaa. Peuroille maistuvat perunat vasta kukkimisvaiheessa, joten suojukseni näyttää nyt vähän puutteelliselta. Mutta kunhan laidat kohoavat, niin verkkokin näyttää sopivammalta. Myyräsuojauksen voi tehdä laittamalla koko tornin alle verkon jo rakennusvaiheessa. Unohdimme laittaa juurimaton laatikon pohjalle, jolloin sitä olisi ollut helpompi siirtää multineen päivineen. Toisallta peruna ei voi edes kasvaa samoissa mullissa montaa vuotta, että purkuhommiin kuitenkin joutuu. 

Nyt toivotaan hyvää satoa kaikista kuudesta siemenperunasta ;-)

Kesäkuun alun kukkijat

Onpa ihanaa, kun lämpö taas hellii meitä. Toukokuu on ollut toukoaikaa ja blogipäivitykset ovat jääneet tekemisen jalkoihin. Mutta koska oli aika viileää, monet kukat jatkoivatkin kukintaansa pitkään ja sain kuin sainkin niistä kuvia tännekin. Kurjenmiekat pääsivät vauhtiin jo toukokuun puolella ja nyt lämmön helliessä jatkavat taas uusin kukin.

Yllä olevassa kuvassa on ympyräpenkin perennoja: kääpiökurjenmiekka (iris pumila) sekä alakuvassa valkoinen melko matala siperiankurjenmiekka (tarkempi lajike on arvoitus). Siperiankurjenmiekka vielä miettii kukkiiko vai ei.

Japaninakileijan (Aquilegia flabellata, ehkä 'Ministar') piti olla sininen, mutta kyllä tuo violettiin taittuu. Ihana silti ehdottomasti :-)

Vuohenjuuri (etuala) ja kultatyräkki (taaempana) olivat parhaimmillaan viikko sitten, kun tytär nappasi niistä tabilla kuvan. Mielenkiintoinen kuvakulma syntyi, kun hän seisoi keskellä penkkiä suihkulähteen laidalla.

Tässä koko penkki kesäkuun 6. päivä. Hiukan nuo etualan kurjenpolvet peittävät kaiken (kovasti nuppuja, varmaan puhkeavat kukkaan viikonlopun aikana). Niidenkin piti olla matalampia... Keskellä on suihkulähde, joka ei näy yhtään, mutta kuuluu kyllä. Siihen olen miettimässä näyttävämpää ratkaisua, kunhan löydän juuri sopivan (korkeahko, yksinkertainen, helppo huoltaa, huokea). Samalla saan ehkä nostettua kurjenpolvien taakse jääviä kurjenmiekkoja ja kääpiökulleroa hieman ylemmäs.

Tuossa viimeisessä kuvassa näkyy hyvin, miten suikeroalpi yrittää valloittaa koko penkin. Ei se vielä häiriöksi saakka muita kiusaa, koska revin sitä surutta aina vähän pois ja kääntelen versoja parempiin suuntiin. Keväällä keksin, että haluaisin ehkä vielä kärhön tuohon penkkiin. Vaaleanvihreän alppipiikkiputken eteen tai taakse mahtuu kyllä, kun suikeroalpin raivaa pois. Mutta mikä olisi kaikkein sopivin laji? Sinistä tai voimakkaan violettia (kuten iris pumilan väri) olen miettinyt. Onko kenelläkään ehdotuksia? Sitten nikkaroisimme sille kauniin kartiomaisen tuen, jossa voisi vaikka talvella olla koristevalot.

Ison kiven juuressa on alppiruusuja ja atsaleoja. Tältä tilanne näytti 21.5. ja siitä meni pari päivää ja nukka-alppiruusut olivat valkoisenaan. Atsaleat kukkivat niin nopeasti tänä vuonna, etten edes saanut niistä kuvaa. Muutenkin vähän mietin, pitäisikö ne siirtää pois tuolta alppiruusujen takaa, kun eivät olekaan kasvaneet korkeutta niin paljon kuin oletin. Takapihalle tarvittaisiin vähän väriä, mutta koska kukinta-aika on niin kovin lyhyt, niin en tiedä viitsinkö ryhtyä siirtotöihin.

Juuri nyt 'Haaga' on parhaimmillaan. Se ei ole vielä koskaan noin komeasti kukkinutkaan. Ehkä viime talvi oli leudompi kuin edelliset tai suojasin sen keväällä auringolta tarpeeksi aikaisin (jo helmikuussa).

Alppiruusujen eteen tulee tänä vuonna jotain uutta. Hiukan ikivihreitä havuja, valkoalpia, kokeilen kestääkö metsästä siirretty kotkansiipi ja itsekylvettyjä kaunopunahattuja (echinea purpurea). Tännekin voisin yhden kärhön istuttaa, mutta pinkkejä sävyjä. Osaisikohan se kiivetä tuota kiveä peittämään? Kivi on kyllä ihan nätti aikaisin keväällä, mutta myöhemmin sammal ja kallioimarteet ruskistuvat. Kärhö koristaisi sitä ihanasti...

*huokaisu*

Mukavaa viikonloppua!