Kompostointikatos

Autotallimme takana on ollut väliaikainen katos ainakin neljä vuotta. Rumilus on ollut tarpeellinen polttopuiden ja osin rakennustavarankin säilytyspaikka. Puuvaraston valmistuttua katokseen alkoi syntyä tilaa ja loput tyhjensimme viikko sitten. Tyhjät puulavat jäivät tässä vaiheessa vielä katoksen alle.

Sitten mies valoi anturat kuoppiin ja kiinnitti tolppajalat (vanha katos oli vielä paikoillaan suojaamassa sateelta). Kuivumisen jälkeen tolpat kiinnitettiin paikoilleen ja vanha katto vasoineen purettiin pois. Sitten uudet vasat kiinnitettiin vähän ylemmäs ja ruoteet paikoilleen. Vanhoissa pelleissä oli vähän leventämisen varaa ja uusi katos on 25 cm leveämpi.

Katoksesta tuli siis kompostointikatos. Vielä kun olisi toinen bioastia talvea varten: ei tuo yksi riitä mihinkään, kun tehdään ruokaa raaka-aineista ja useampi kerta päivässä. Tilaa on myös polkupyörille ja pitkää lautatavaraa varten voi tehdä säilytyspaikan ylös seinän viereen. Myös säilytyslaatikko kompoistointitarvikkeita varten mahtuu katokseen. Ensi kesänä pitkä sivu ja toinen pääty vielä maisemoidaan eli käytännössä teemme rimoituksesta seinän, jossa on ehkä ovi päädyssä. Myös katon reunat olisi kiva huolitella otsalaudoilla.

Naapurista saimme apua kivituhkan levitykseen ja vanha karkeasepelinen pinta tuli mukavammaksi kävellä (nilkkavaivaiselle tärkeää). Tärytystä ehkä pitää vielä tehdä lisää: katsotaa nyt miten sadevedet imeytyvät ja tekevätkö uria jonnekin.

Nyt ei pitäisi lyödä päätänsä katoksen reunaan ja lumellakin on tilaa pudota. Mutta lumi saattaa täyttää katoksen alustan tuiskutessaan, kun ei ole puukasoja estämässä. Pitää kai vain kolata...

Huiiiisin hauskaa Halloweenia!

Juhlimme hiukan syksyn pimeyden vastapainoksi Halloweenia. Mukavaa kun juhlan ajankohdan voi vähän itse päättää: ei olla vielä niin amerikkalaistuttu, että olisi pakko juhlia lokakuun viimeinen päivä. Pyhäinpäivää voi siis juhlistaa pyhäinpäivän aattona, joka sattuu osumaan aina lauantaille täällä Suomessa...

Ulos kannoimme lyhtyjä portaita valaisemaan, mutta sisällä räväytimme kunnon oranssit ja mustat kehiin. Kranssi sai uudet vaatteet: kurpitsa, hämähäkki ja lepakko. Ulos sitä en ole vienyt, kun on niiiiin kosteaa ja sateista.

Olohuoneessa on taas järjestys vaihtunut ja sohva siirtyi leivinuunin viereen. Sohvapöytä sen eteen tietenkin. Näkymät ovat ulos paremmat kuin ennen, jos sohvalla ehtii istuskella. (Ja ns. askartelupöytä on nyt eri paikassa ja sotkut eivät aina näy ruokapöytään.)

Pöydälle leikkasin lahjapaperista oikean kokoisen liinan ja lapset liimasivat mustia paperikukkia reunaan. On muuten haastava pöydän muoto liinoja ajatellen. Mutta ei kai lasipöydän kanssa kuulukaan liinaa... Paitsi, että liina pöydällä tuntuu juhlistavan hetken kuin hetken.

Kynttiläalusta sai vielä toista lahjapaperia suojakseen, koska se oli pakko ostaa kaupasta mukaan. Ja sopii tunnelmaan...

Kummitukset ovat Nessuperhettä... Massapallo tuo niihin vähän ryhtiä. Kananmunakennoja (vanhanmallisia) oli jemmassa ja niitä saimme tuhottua pari lepakoihin ja hämähäkkeihin. Sormivärit oli lasten kiva levitellä pintaan, ja silmät ja suut äiti maalasi akryylimaaleilla.

(Korvaan tämän kuvan paremmalla, kunhan kuvien lataus taas toimii.)

Kurpitsat ovat oranssia pahvia ja yhdessä lasten kanssa tehtyjä. Kolmiulotteisen kurpitsan mallin löysin Pinterestistä ja siinä on nastalla tai reikäniitillä suikaleet kiinnitetty toisiinsa ja lopuksi koristeltu vihreällä "kannalla" (pahvia ja kukkanauhaa). Lapsista on hirveän kivaa koristella juhlia varten ja heillä riittää aikaa miettiä kaikkia yksityiskohtiakin. (Niinkuin että lepakoille pitää tehdä sitten pieniä hämähäkkejä ruuaksi... Äiti taisi jotain selittää, etteivät lepakot ole pelottavia, että ne pelkäävät ihmistä, eikä niillä ole oikein ruokaakaan enää näin syksyllä...) Pitää muistaa taas joulunalusviikolla tehdä jotain jouluaskarteluja, jos sitten jaksaisivat odottaa pukkia kärsivällisemmin...

Tunnelmallista Pyhäinpäivää!

Pohjoispuolen saunaterassi osa 6: kulku terassille

Terassin reunan teimme ensin suoraan (mies teki, kun unohti minun puheeni kulman viistottamisesta) ja muotoilimme vasta myöhemmin. Voisi se suorakin olla, mutta Feng Shui -periaatteiden mukaisesti tulisi aivan liian terävä kulma, joka sitten keräisi/lähettäisi pahaa energiaa. (Ei ole pötypuhetta ollenkaan kuulkaas. Se mikä "sattuu silmään", on sitä pahaa energiaa.) Kun terassia tarkastelee joka suunnasta (pohjoisesta, idästä, lännestä, sisältä joka ikkunasta), nurkka ei vaan voi olla terävä, vaan portaat on tehtävä siihen pyöreästi tai viistosti. Ulkonakö ja tuntemusjuttuja siis, mutta Feng Shuilla voin perustella tuntemuksiani. Lisäksi puutarha avautuu myös pohjoiseen portaiden ja istutusten myötä, niin suorat linjat eivät siihen istuisi.

Polttopuiden kuljetuksen vuoksi on suunniteltu vähän tukevampaa ramppia, mutta tämäkin nyt välttää. Maan pinta ei ole vielä lopullisessa korkeudessaan, joten lopullinen ramppi tehdään vasta sitten kun on sorat pihassa.

Portaat eivät ole vielä valmiit: ns. otsalaudat puuttuvat. Tuo pyöreä osa onkin hankalampi juttu huolittelun suhteen: pystyynkö siinä laudat pitää laittaa?

Toisesta kerroksesta olohuoneesta ja makuuhuoneesta katsottuna takapihan tilanne alkaa jo näyttää paremmalta. (Varsinkin jos katse ei harhaudu liian kauas polttopuupinoon ja isoon vesitankkiin.) Alas metsään johtavat portaat on tarkoitus siirtää keskemmälle (tai purkaa ja rakentaa leveämpänä tai peräti kivestä, jos lotossa voitetaan). Kulku alapihalle siis tapahtuisi terassin nurkasta ja portaista tulisi pitkät ja loivasti kaartuvat.

Istuu paljon paremmin maisemaan tuo pyöreä kuin tuo alakuvan terävä terassi, eikö totta?

Lautojen käsittely (öljyäminen, ehkä väritys) jäi ensi kevääseen. Laudat olivat ostettaessa todella märkiä: ruuvit menivät vettä turskahtaen paikoilleen. Antaa siis lautojen kuivua talven ja kevään ja vasta sitten urakoidaan pinta. Kaiteetkin taitavat jäädä kesken, vaikka on tässä plussakelejä luvattu taas viikoksi eteenpäin. Myös oven yläpuolelle olisi kiva saada joku lippa, mutta minkä tyylinen? Lasia ja kaarevuutta on itselläni mielessä, mutta oven yläpuolelle on ajateltu jotain valaisintakin laittaa, niin en tiedä miten tuollaiseen kaarevaan lasikattoon (tai polykarbonaattiin) saa valaisimen... Lumien ei pitäisi nyt pudota terassille eikä siis ovikatoksenkaan päälle, mutta aika monena vuonna kiinnitykset ovat pettäneet.

Yläkuvassa näkyy kevään hommia. Seinän viereen tulee soraa ja ikkunoiden alle perennapenkki. Siirrän siihen etupihalta isotöyhtöangervot enkä varmaan muuta laitakaan. Talven lumet pitää mahtua lykkimään jonnekin eli mitään arkoja tai katkeilevia ikkunan alle ei voi laittaa. Myös terassin kaiteen jälkeen rinteeseen on ajateltu jotain havuja, mutta hyvin matalakasvuisina. (Sinne saisin ehkä kaipaamiani marjakuusia, koska peurat eivät mitenkään pääsisi niitä syömään. Naapurilla ne syödään joka talvi! Jos ne nyt ovat marjakuusia... Peurat!)

Syyskylvöt kasvatuslaatikoihin

Hiukan tämä syksy meinaa puutarhaihmistä lannistaa, sillä seuraavaa kasvukautta joutuu odottamaan NIIIIIN kauan... Mutta sitten keksin, että voisinkin tehdä osan kevätkylvöistä jo nyt. Persilja toimi tässä innoittajanani, koska sitä en keväällä kylvänyt lainkaan eikä siis olisi ensi vuodelle ylivuotista persiljaakaan tulossa.

Persiljaa vasemmalla ja porkkanaa oikealla.

Kahdessa kasvatuslaatikossa kasvoi tänä kesänä papua ja hernettä, joten niihin on typpeä kertynyt. Hiukan kalkkia ja kompostia olisi voinut lisätä, mutta ajattelin, että väleihin voi lisälannoitusta myöhemminkin laittaa. Kylvin 14.10. persiljaa rivin ja porkkanaa toisen rivin. Väliin jätin kevätkylvöille tilaa. Porkkanoiden siementen itävyys on todella arvoitus: vain joku itsekerätty pussillinen löytyi siemenlaatikosta enkä kauppoja lähtenyt koluamaan porkkanan siementen toivossa. Niitähän olisi saanut varmasti edullisesti elo- ja syyskuussa, mutta taisi minullakin olla vähän väsymystä puutarhan hoidon suhteen, kun en enää jaksanut varastoja täydennellä. Nyt vaan täytyy toivoa, että ilmat viilenevät etteivät siemenet idä jo tänä vuonna. Ideahan syyskylvöissä on se, että ne pääsevät vauhtiin heti keväällä, kun ilmat lämpenevät riittävästi. Harsot pitää muistaa vain levittää sitten keväällä, etteivät myöskään tuhohyönteiset iske pikkuruisiin kasveihin.

Mustajuurta kolme riviä.

Hauskan näköisiä pitkulaisia siemeniä: aivan kuin jotain toukkia.

Toiseen laatikkoon kylvin mustajuurta. Laatikko on syvempi ja ajattelin, että sellaista mustajuuri kaipaa. Korjattaessa ainakin pitää olla varovainen, etteivät juuret katkeile. Nyt siis kaksi laatikkoa on jo varattu kylvöksille ja vain yksi (keskimmäinen, jossa kasvoi tänä vuonna mangoldia ja porkkanaa) jäi ensi keväälle. Mutta minun onkin tarkoitus kokeilla hiekkaviljelyä sen vaivattomuuden takia, joten en kovasti sure vähäistä viljelypinta-alaa. Voi kun saisi parsakaalia, ruusukaalia, maissia, perunaa ja punajuuria johonkin kolkkaan ensi vuonna...

Vielä on puutarhan syystöitäkin edessä. Lyhtykoison marjoja voisin heitellä sopivaan paikkaan, punatammet ruukkuineen pitäisi upottaa maahan, kasvihuoneen kasvualustan toinen puolisko on kääntämättä ja perennat suojaamatta. Mutta eipä niitä pakkasia ole täällä vielä kunnolla ollut: ehkä -2 astetta kylmimmillään.

Kasvihuoneen katto

Ilmojen jo kylmettyä saimme vihdoin asennettua varsinaisen kasvihuoneen katon. Hyvin kasvit rakennusmuovillakin pärjäsivät, mutta talvea ja lumen painoa se ei olisi kestänyt.

Toinen luukuista on puukehyksillä ja upotettu. Toinen on edellisen kasvihuoneen omilla alumiinikehyksillä. Katsotaan kumpi kestää  paremmin talven ja muutetaan toinenkin sitten oikeanlaiseksi ensi vuonna.

Vieläkin kasvihuoneessa on tomaatteja ja vähän maissia. Keräsin hiljattain ennen pakkasyötä 5 kiloa tomaatteja ja jätin kaikkein raaimmat keräämättä. Nyt ne taitavat kyllä vain ruveta käymään ja homehtuvat äkkiä. Jotenkin alkaa ymmärtämään miksi Espanjassa pidetään tomaattisotajuhlia...

Kunnon kasvihuoneen lampun hankin myös keväällä, mutta sitä ei tänä vuonna ole tarvittu. Ehkä ensi keväänä taimia voi siirtää kasvihuoneeseen aiemmin. Mutta jotain lämpöeristystä pitää kyllä seiniin kehitellä, jos oikein taimikasvatusta yrittää kasvihuoneessa. Valoteho on kyllä mahtava: voihan lamppua pitää vaikka jouluvalona, jos ei sähkönkulutuksesta piittaa.

Leikkimökin katon viimeistely

Leikkimökin katon viimeistely jäi viime vuonna kesken. Mansardityyppinen katto oli vähän haastava otsalautojen suhteen: paljon tarkkaa mittailua ja sauhausta. Nyt syksyllä muidenkin peltitöiden yhteydessä mies viimeisteli katon.

Lisäksi kurkihirret sahattiin viistoiksi, mikä osaltaan lisää kevyempää ilmettä. Myös ovi sai vihdoin maalinsa (Tikkurila 616x) ja on samaa sävyä kuin talon ovi. Alla on kuva alkukesän tilanteesta. Otsalaudoitus näytti aiemmin kyllä liian massiiviselta ja nykyinen on sirompi mustista pelleistä huolimatta. Eikä tuo puurakenne pitänyt vesiä pois puuosista, sillä huovan alta puuttui kolmiolista, joka olisi nostanut reunan ylös.

Tässä vielä vanha otsalaudoitus ja ovi maalaamatta.

Tässä lähikuva katon rakenteesta. Huopien alle lappeen reunaan laitoimme vielä pakkausmateriaalina toimineita kulmapeltejä. Reuna oli jatkuvasti märkä sateella, kun emme olleet jättäneet huopaa tarpeeksi pitkäksi.

Kulma sahailtiin tarkkaan, ettei siihen löisi niin kipeästi päätään :)

Taaksekin tuli otsalaudoitus ja lippa sai reuna- ja otsalaudat.

Yläikkuna jää aika varjoon, mutta on myös sateelta suojassa, jos vaikka jää vahingossa auki.

Piha näyttää jo kovin syksyiseltä, mutta vielä kukkivat maksaruohot ja päivänkakkarat. Kanervia voisi tuohon leikkimökin terassille vähän hankkia ennen kuin on talvivalojen aika.

Talon oven väri näkyy alemmassa kuvassa. Ensi kesänä leikkimökin ovea pitää vielä hioa ja maalata toisen kerran. Siihen jäi vähän pisarajälkiä, kun sade pääsi yllättämään maalauksen jälkeen.

Kranssipohja askartelukaupasta ja lyhtykoiso äidin pihasta. Lyhtykoisoa laitan ensi vuonna itsekin kasvamaan: ihana syksyn piristäjä!

Kurpitsaa ja kurkkua

Huh sentään! Avomaankurkkuja on tullut yhdestä taimesta ihan tolkuttomasti. Pyöreästi 10 kiloa. Siinä on jo aivan liikaa etikkakurkkuja meidän perheelle. Ensi vuonna voisin kokeilla avomaankurkun kasvattamista oikeasti avomaalla, niin se ei veisi tilaa kasvihuoneesta. Suhteellisen aurinkoinen kesä ja lähes joka aamuinen ajastettu kastelu on varmaan ollut yksi syy menestymiseen. Myös lannoitevettä olen kesä- ja heinäkuussa heitellyt muun kastelun lisäksi, mutta aika laiskasti. Heinäkuun viileämpinä jaksoina en kastellut joka päivä, sillä kosteutta tuntui riittävän. Härmältä on vältytty, mutta toki nyt alkavat lehdet kellastua ja homehtua. Kurkku myös vaeltaa pitkin kasvihuonetta eli siis kasvattaa pitkät versot ja sitten kurkkuja on hankala kerätä muiden kasvien joukosta. Mietinkin että voisiko kurkkua jotenkin ohjailla kasvamaan säleikköön, jos kasvupaikan laittaisi jonkun seinän viereen? Olisi helpompi poimia sato talteen ja säleikön ympärille pystyisi rakentelemaan seinätkin (siis kasvihuoneen) viileämmän kesän yllättäessä.

Talvikurpitsamme kasvaa myös hyvin, vaikka vähän laiskasti sitä olen kastellut. Ensimmäinen pallo painoi reilut 13 kiloa ja sen säilöin soseena pakkaseen. Nyt kasvustossa on jo kaksi melkein jalkapallon kokoista uutta kurpitsaa ja toivon vain ettei mitään hallaöitä tule vielä, että kasvavat vähän isommiksi.

Tässä riitti pilkkomista, mutta kurpitsakeitto nakeilla höystettynä on ihana ja helppo talviruoka.

Kesäkurpitsan taimesta on kasvihuoneessa tullut monen monta kiloa ja lukumäärällisesti ehkä 10. Vieläkin siellä on kolme tai neljä tulossa. Avomaallakin tuli pari pientä kesäkurpitsaa, mutta ne kärsivät vedenpuutteesta ja ravinneköyhästä maasta. Kesäkurpitsaa olemme syöneet keittoina, grillattuna, piiraissa, wokissa ja pastan korvikkeena. Kuutioina sitä on laitettu pakastimeen. Yksi taimi siis riittää mainiosti nelihenkiselle perheelle (varsinkin kun lapsille se ei vielä oikein maistu), mutta jos kesäkurpitsaa halua säilöä pakastimeenkin tai soseena, niin sitten pari tainta voisi olla sopiva määrä.

Puuvarasto lähes valmis

Nyt on ulkoverhouslaudat, räystään aluslaudat, ikkunan pielet ja nurkkalaudoitukset paikoillaan ja maalattuna. Puutarhavajan ovi on maalattu kertaalleen ja paikoillaan (ikkunalasina on toistaiseksi kasvihuoneen kennolevyä). Vielä pitäisi tuo varaston "sokkeli" päällystää jollakin, kun nyt se paistaa silmiin. Ehkä jotain tummaa rimoitusta, jota varaston takana voi jatkaa alemmaksikin. Ja tietysti isompi ovi puuvarastoon. Asia on mietinnässä...

Mies teki oven itse ja minusta siitä tuli hieno :) Ihan oikean oven näköinen. Karmien ympäri laitetaan peitelistat, kunhan viereinen iso ovi on rakenneltu.

Nurkkalautojen maali on Vinhaa, sävynä Ukko. (Sillä maalasimme myös linnunpöntön, joka pääsee talvipesäksi puuhun. Keväällä vähän myöhästyimme pönttöjen kanssa, mutta tarvitsevat ne linnut talvellakin suojaisia koloja.)

Seuraava projekti on leikkimökin katon viimeistely. Sitten jatketaan vielä aitojen tekoa: nyt ne on vain jotenkin kyhätty paikoilleen ja estävät lasten putoamista kiviseen rinteeseen. Voi tietysti olla, että lasten varovaisuus kasvaa nopeammin kuin meidän aidat... Mutta on aidoista sekin hyöty, että peura- ja nykyään hirviperheetkin pysyvät loitommalla tai ainakin joutuvat kiertämään vähän kauempaa tullessaan pihamme apajille.

Puuvaraston ulkoverhous

Viime syksynä rakentelimme puuvaraston ja se jäi pressutettuna odottamaan maalauskelejä eli seuraavaa kesää. Nyt päätimme vihdoin paneelin muodon ja värin. Taakse ja toiselle sivulle paneelia ja puuvaraston seiniin mahdollisimman paljon harvalaudoitusta. Väriksi harmaata. Ensin suihkutimme lautoihin puunsuojan ja sitten päälle Vinhaa (sävy 2688 Sariola) pariin kertaan.

Tässä lähtötilanne: pressuseinät on melkein irrotettu.

Puutarhavajan etuseinä on paneloitu. Ovi on vielä tekemättä...

Tämän verran varasto näkyy kotitielle. Autotallin jatkeena oleva väliaikainen katos puretaan, kunhan polttopuut mahtuvat kaikki puuvarastoon.

Toisesta suunnasta kuvattuna.

Takana on kokopanelointi muuten, mutta puuvaraston puolella yläosa on harvalaudoitettu.

Tämän verran näkyy isommalle tielle. Meidän mielestämme harmaa väri maastouttaa rakennuksen aika hyvin, eikä ole niin synkkä kuin vaikkapa tummanruskea.

Puuvaraston alakerta on vielä vähän kysymysmerkki. Tukevuuden takia pitää laittaa aika monta vinotukea. Luultavasti alaosan tolpat maalataan tumman harmaiksi. Jotain köynnöstä olisi kiva laittaa kasvamaan rakennuksen taakse, jolloin sen korkeus ei paistaisi vahingossakaan silmään. Ja alapuolella voisi säilyttää kaikkea roinaa, jota nyt aina tuntuu kertyvän.

Puuvaraston ovi on myös miettimättä. Jotkut vanhat autotallin ovet voisivat toimia, kun haluamme leveän kulkuväylän. Ja lintujen ja hiirien kulkua olisi kiva estää, mutta se ei onnistu tuolla harvalaudoituksella.