Ympyräperennapenkki vuosi istutuksen jälkeen

Kasvit lähtivät ympyräpenkissä hyvään kasvuun viime vuonna ja useimmat ehtivät kukkaan. Tässä tilanne 15.5.2014 ja tästä ja tästä, voit katsoa viime vuoden tilannetta istutusaikaan. Kaikkia kasveja en saanut penkkiin toukokuussa, mutta juhannukseen mennessä kumminkin (laventelia lukuunottamatta).

Sisäänkäynnin vierestä itäänpäin kuvattuna

Talon seinustan vierestä eteläänpäin kuvattuna.

Penkin takana lähimpänä taloa on keltaisena kukkivaa suikeroalpia kivipolun molemmin puolin. Se selvisi talvesta oikein hyvin, mutta ruskettui sieltä, missä ei ollut havujen alla suojassa. Oikealla puolen polkua keskellä on alppipiikkiputki, joka ei ehtinyt kukkia viime vuonna. Lehdistö on vähän vaaleampi kuin suikeroalpi ja kukat siniharmaita ja piikkisiä. Laventeli on aivan penkin reunassa ja onnistuin sen kasvattamaan viime keväänä siemenestä ja istutin vasta loppukesästä penkkiin. Syksyllä peittelin havuilla ja näköjään talvehtiminen onnistui. Toivottavasti myös kukkisi tänä vuonna!

Iisoppia on laventelin jälkeen ja se siemensi aivan hurjasti ympäristöönsä. Ensi vuonna taidan olla viisaampi ja leikkaan siemenkodat pois. Mutta iisoppi on hyötykasvi ja monivuotinen, niin saa kyllä vähän levitäkin.

Sitten on jotain lumikelloja (tai sen tapaisia kevätkukkijoita) ja niiden oikealla puolen alppiasteri. Tämä asteri on tosi matala eikä taida oikein olla innokas leviämään. Vähän siis tyhjä kohta tuossa kohden penkkiä. Takana näkyy popsittuja valkoisia tulppaaneja, valkoisen krookuksen lehtiä ja aivan oikeassa reunassa kesäpikkusydäntä (Aurora). Tulppaanien yläpuolella on siperiankurjenmiekkaa, mutta se ei ole vielä lähtenyt kovin hyvään kasvuun.

Kesäpikkusydänten yläpuolella oli kaksi valkoista särkynyttä sydäntä (vaalean vihreät lehdet), mutta siirsin toisen jo pois. Se vei selvästi voimaa pikkusydämiltä ja yksi raukka taisi hävitäkin viime kesänä. Mutta nyt ne jatkavat kyllä kasvuaan, mutta vähän eri paikassa istutuskohdan reunamilla. Kaipa se siitä leviää, koska nyt kasvusto on vielä harva ja vähän ruma. Liljojen alutkin jo pilkistävät ja yksi niistä on hiukan eri lajiketta kuin muut, sillä lehtiruusukkeet ovat muissa punertavat ja tuossa särkyneen sydämen vieressä on vihreä tupsu.

Syötyjen tulppaanien yläpuolella ovat siis siperiankurjenmiekat ja niiden yläpuolella aivan vesiaiheen vieressä japaninakileijaa sinisenä. Vielä aivan keskellä on jaloritarinkannus (puutikun takana), mutta siihen tuli viime kesänä härmää. Luulisin ainakin, koska lehdet olivat aivan harmaat. Nyt sieltä pilkotti vähän terveemmän näköinen alku.

Sitten penkki jatkuu kolmella sinisenä kukkivalla kurjenpolvella ja niiden yläpuolella iiriksiä (muistaakseni valkoisia, eivät kukkineet istutuskesänä) ja yksi kääpiökullero. Kurjenpolvien jälkeen jättipoimulehteä, joiden yläpuolella tarhapäivänliljaa ja päivänliljaa. Pääskymaksaruohoista yksi kärsi viime kesänä muurahaisista ja on paljon pienempi kuin kaksi muuta.

Kevätvuohenjuuri on kesän ensimmäinen kukkija (sipulikasvit ovat niitä kevätkukkijoita) ja niiden edessä on kultatyräkkiä, joka kasvaa aika suureksi puskaksi, mutta josta voi leikata keväällä ruskeaksi menneet varret. Kultatyräkkien suojissa on keltaisia krookuksia.

Sitten on taas pari jättipomulehteä, joiden jälkeen pari kuunliljaa. Nyt penkissä näkyy pikkunarsisseja, jotka istutin siihen tämän vuoden pääsiäisruukuista. Niiden yläpuolella on pari kesäkulleroa ja yksi Itoh-pioni, jota ei kuulemma tarvitse tukea, kuten kiinanpionit. Itohin pitäisi kukkia keltaisena, mutta tarkempi nimi on nyt hukassa. Isomman thuijan edessä on vielä hopeatäpläpeippi, joka ränsistyy kyllä talvella, mutta kesällä kasvaa ihan laitojen yli.

Yritän muistaa ottaa kesäkuviakin. Tässä on kuitenkin vähän viime vuoden tunnelmia. Tulisipa jo lämmintä! No maanantaiksi on kai hellettä luvattu, ettei tässä kauaa enää tarvitse kärsiä ;-)

Kesäkuun 21. päivä.

Heinäkuun 19. päivä hyasintti innostui kukkimaan.

Elokuun 18. päivä

Talon seinänvierusta ja perennapenkki pohjoispuolella

Isotöyhtöangervot ovat kärsineet etupihan aurinkoisessa paikassa valtavista toukkahyökkäyksistä. Olen niitä kerännyt käsin ja tuhonnut, suihkuttanut mäntysuopavedellä, kylmällä vedellä ja raidillakin. Millään ei ole ollut kunnon tehoa, paitsi ehkä raidilla, mutta toukkia tulee vähintään kaksi sukupolvea kesässä. Ja ne siis kaluavat kaikki lehdet, jos niiden antaa temmeltää. Hyökkäys tapahtuu aina silloin, kun olen poissa yhden yön. Eli puskat pitäisi ihan päivittäin tarkistaa ja ryhtyä toimenpiteisiin heti. Aivan liikaa työtä pelkästään puskan ulkonäön takia! Siirrän mieluummin puskat varjoisempaan paikkaan, jossa ehkä säästyvät perhosparvilta.

Takapihan laittaminen on jäänyt viimeiseksi meidän taloprojektissa. Sieltä on puuttunut seinänvierussora, koska maanpinta on ollut aika paljon alempana kuin se olisi hyvä olla. Terassin rakensimme sopivaan korkeuteen viime kesänä ja nyt on seinänvierustan vuoro.

Mies laittoi puutolpat rautakangella maahan ja niiden eteen vanhoja vanerilevyjä. Vanerilevyt pitävät soran seinänvierustassa ja toiselle puolelle tulee perennapenkki. Patolevyä laitamme varmuuden vuoksi tuon vanerin ja soran väliin, jos juurimatto ei olekaan tarpeeksi ryhdikäs pitämään maa-aineksia erillään. Vanerit ja puutolpat sitten poistetaan lopuksi. Ainakin ensimmäinen levy lähti irti hammasta purren. Perennapenkin etureunaan tulee halkaistuja muurikiviä. Perennapenkki reunustetaan sisäpuolelta juurimatolla - se estää maa-aineksen valumisen muurikivien välistä ulos ja ehkä pohjalta kasvavien rikkaruohojen pääsyä penkkiin.

Toistaiseksi mies hakee itse auton peräkärryllä vuorotellen soraa ja multaa - kevään kuntoiluprojektina on yleensä lapiointia, kunnes tulee liian kipeäksi... Maa-ainesten hinta siis tulee näin vähän halvemmaksi, vaikka se viekin aikaa. Kuntosalimaksut kyllä säästyvät :-)

Etupihassa angervot jo kasvoivat kovaa vauhtia. Yhden kolmen taimen ryhmän kaivoin aiemmin keväällä pois ämpäriin ja niiden kasvu on huomattavasti jäljessä. Saa nähdä ehtiikö se kiriä sisariaan kiinni tänä kesänä. Päätimme istuttaa taimet edelleen kolmen ryhmiin. Etummaiseksi tulee kuusi hyvässä kasvussa olevaa ja kolme heikompaa takariviin.

Mutta siis vähän kiire on tälläkin projektilla, että kasvit saavat hyvän alun takapihalla ja toisaalta minulla on jo odottamassa parsan juurakoita tuohon etupihan paikalle. Kunhan projekti etenee, niin laitan sitten kuvaa valmiista perennapenkistä. Vielä pitää muurikiviäkin hankkia, kun eivät vanhat varastossa olleet ihan riittäneetkään. (Tai projekti vähän laajeni...)

Mansikkatorni ja yrttipenkki

Meillä on aika epätasainen tontti eikä ainoa tasainen kohta (entinen peltomaa) oikein sovellu minkään kasvattamiseen (kylmää savea, varjoa, seisovaa vettä, peuroja ja myyriä syömässä kaiken). Niinpä erilaiset kohopenkit ja kasvatuslaatikot ovat olleet ratkaisujani sekä perennoille että vihanneksille. Ylöspäin on jotenkin helpompi laajentaa puutarhaa kuin vaakasuoraan. Kohopenkkejä ei ainakaan tarvitse kyntää!

Nyt piti saada mansikkamaa, sillä mikään ei kuulu kesään niin täydellisesti kuin poimia punainen suuri auringon kypsyttämä ihanuus terassin nurkalta :-) Mutta metsänraivauksen sijaan rakensimme kohopenkin, mansikkatornin, tavallisesta laudasta. Pinotexia pintaan ja toivottavasti kestää muutaman kesän. Mansikkamaa ei yleensä ole kovin pitkäikäinen (näin olen kasvatusohjeista ymmärtänyt), joten tämä rakennelma on helppo purkaa pois, vaihtaa puhdas kasvualusta ja vaikka siirtää toiseen paikkaan.

Mietin ensin jotain jatkuvasatoista tai amppelimansikkalajiketta, mutta niitä ei ollut vielä myynnissä viikko sitten. Valitsimme sitten lajikkeeksi Bountyn: kartiomainen ja kiinteä, makea ja läpipunainen. Taimia mahtui tuohon torniin sopivasti kymmenen. Toivottavasti tulee edes muutama marja tänä kesänä... Ihan ilman satoa emme jää, sillä kasvihuoneessa on edellisvuoden amppelimansikka, jossa alkaa jo olla nuppuja!

Vähän mietityttää mansikoiden talvenkestävyys, mutta penkin ympärille saa vaikka styroksit ja peitteitä. Aikaisempina talvina on ollut reilusti lunta tämänkin penkin päällä, mutta viime talvena vain ripaus. Toinen pohdittava asia on rönsyjen kasvu: niiden leviämistä on vain hillittävä, koska torni voi tulla täyteen juuria ja sitten ei ole enää kenelläkään kivaa.

Penkissä on myös länsinurkalla "kasvislientä" eli lipstikkaa (kuvassa penkin vasen reuna). Piparminttua on itänurkalla ja viherminttua (jokin hillitysti leviävä lajike) penkin etukulmissa. Siirtelin mintut vähän parempiin paikkoihin, etteivät varjosta mansikoita tulevana kesänä. Piparmintun ympärille laitoin ruskeaa maanrakennuskangasta: se voi olla liian heppoinen suoja estämään leviämistä, mutta minttu on helppo nostaa tuosta välillä ylös ja jakaa paakkua pienemmäksi. Mansikkatornin eteen tulee timjamia, jotka ovat esikasvatuksessa vielä sisällä. Eteen sopisi myös jotain muuta matalaa ja auringossa viihtyvää yrttiä.

Viikko sitten 25.4. vain lipstikat pilkistivät mullasta.

Tänään 3.5. myös mintut ovat heränneet.

Yöksi vielä suojaan mansikat harsolla, sillä öisin on pakkasta. Peura- ja lintusuojaus on mietinnässä: Lintujen hämäykseksi maalaamme pikkukiviä punaisiksi askartelumaalilla ja peurojen esteeksi teemme varmaankin kanaverkosta kehikon, joka on helppo nostaa päälle ja pois tarpeen mukaan. En tiedä syövätkö peurat mansikoita, mutta rosvoja ovat ja pelkkää pahaa ajattelen niiden tekevän eli kaikki keinot käytetään niiden torjumiseksi.

Piti heti laittaa päivityskuva, kun vanhempi tytöistä oli ehtinyt nostaa maalatut "mansikat" paikoilleen. Ihanaa punerrusta!