12. toukokuuta 2014

Talon seinänvierusta ja perennapenkki pohjoispuolella

Isotöyhtöangervot ovat kärsineet etupihan aurinkoisessa paikassa valtavista toukkahyökkäyksistä. Olen niitä kerännyt käsin ja tuhonnut, suihkuttanut mäntysuopavedellä, kylmällä vedellä ja raidillakin. Millään ei ole ollut kunnon tehoa, paitsi ehkä raidilla, mutta toukkia tulee vähintään kaksi sukupolvea kesässä. Ja ne siis kaluavat kaikki lehdet, jos niiden antaa temmeltää. Hyökkäys tapahtuu aina silloin, kun olen poissa yhden yön. Eli puskat pitäisi ihan päivittäin tarkistaa ja ryhtyä toimenpiteisiin heti. Aivan liikaa työtä pelkästään puskan ulkonäön takia! Siirrän mieluummin puskat varjoisempaan paikkaan, jossa ehkä säästyvät perhosparvilta.

Takapihan laittaminen on jäänyt viimeiseksi meidän taloprojektissa. Sieltä on puuttunut seinänvierussora, koska maanpinta on ollut aika paljon alempana kuin se olisi hyvä olla. Terassin rakensimme sopivaan korkeuteen viime kesänä ja nyt on seinänvierustan vuoro.

Mies laittoi puutolpat rautakangella maahan ja niiden eteen vanhoja vanerilevyjä. Vanerilevyt pitävät soran seinänvierustassa ja toiselle puolelle tulee perennapenkki. Patolevyä laitamme varmuuden vuoksi tuon vanerin ja soran väliin, jos juurimatto ei olekaan tarpeeksi ryhdikäs pitämään maa-aineksia erillään. Vanerit ja puutolpat sitten poistetaan lopuksi. Ainakin ensimmäinen levy lähti irti hammasta purren. Perennapenkin etureunaan tulee halkaistuja muurikiviä. Perennapenkki reunustetaan sisäpuolelta juurimatolla - se estää maa-aineksen valumisen muurikivien välistä ulos ja ehkä pohjalta kasvavien rikkaruohojen pääsyä penkkiin.



Toistaiseksi mies hakee itse auton peräkärryllä vuorotellen soraa ja multaa - kevään kuntoiluprojektina on yleensä lapiointia, kunnes tulee liian kipeäksi... Maa-ainesten hinta siis tulee näin vähän halvemmaksi, vaikka se viekin aikaa. Kuntosalimaksut kyllä säästyvät :-)



Etupihassa angervot jo kasvoivat kovaa vauhtia. Yhden kolmen taimen ryhmän kaivoin aiemmin keväällä pois ämpäriin ja niiden kasvu on huomattavasti jäljessä. Saa nähdä ehtiikö se kiriä sisariaan kiinni tänä kesänä. Päätimme istuttaa taimet edelleen kolmen ryhmiin. Etummaiseksi tulee kuusi hyvässä kasvussa olevaa ja kolme heikompaa takariviin.



Mutta siis vähän kiire on tälläkin projektilla, että kasvit saavat hyvän alun takapihalla ja toisaalta minulla on jo odottamassa parsan juurakoita tuohon etupihan paikalle. Kunhan projekti etenee, niin laitan sitten kuvaa valmiista perennapenkistä. Vielä pitää muurikiviäkin hankkia, kun eivät vanhat varastossa olleet ihan riittäneetkään. (Tai projekti vähän laajeni...)

2 kommenttia:

  1. Muurikivipenkki onkin aina mainio, tyylikäs ja lämmin kasvupaikka. Kasvit pääsevät siinä hyvin oikeuksiinsa ja viihtyvät lähes poikkeuksetta.

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä huomannut tuon muurikivipenkin edut, vaikka ensin pelkäsin paleltuvatko kasvit penkin reunassa. Aina uutta penkkiä tehdessä huomaan kallistuvani muurikivien kannalle, vaikka ne vähän hinnaltaan kirpaisevat hankintavuonna :)

    VastaaPoista