Aidantekoa

Aidanteko on jotain niin perushommaa. Olen tehnyt lehmille sähköaitaa (siis joskus pienenä tyttönä), perennoille ja omenapuille kanaverkkoaitaa ja uudelleen metalliverkkoaitaa (sitä vihreää muovilla päällystettyä metallia) kanaverkon levitessä, lapsille lapsiportteja, suunnitellut nukkekodin muoviaidan korjaamista jäätelötikkuaidalla, terasseille terassiaitaa eli kaidetta, kasvimaallekin metalliverkkoaitaa on tullut tehtyä ja nyt vihdoin pihamaan reunalle aitaa. Siinä kohden aita on tarpeen, ettei kukaan putoa pengerryksestä kiviseen pöpelikköön. Ja jotenkin tuohon sopii aita rajaamaan metsää pihasta ja se tuo turvallisuuden tunnetta ja tasapainottaa kivistä muuria ja kivistä louhikkoa lämmöllään ja pehmeydellään. Ilmavuuttakin halusimme aitaan, ettei yhteys metsään kokonaan katkea. Feng shui juttuja on tullut joskus luettua, mutta ihan fiilispohjalta tätä puutarhaa pääasiassa tehdään :)

Heinäkuun lomilla tuli tuo ruskeaksi käsitelty pätkä valmiiksi ja lomien jälkeen käsittelemätön pätkä. Tolppina 75x75 kestopuuta ja laudat kapeammiksi sahattuja 28 mm kestopuuta. Porttikin löytyy, josta joskus pääsee mustikkametsään kätevästi. Mutta nyt se on tarpeen, että saa puutarhan risuja ja oksia dumpattua täyttömaaksi louhikon päälle. Sitten joskus ravinteikkaamman maa-aineksen lisääntyessä istutan sinne pensasmustikkaa ja teen muutaman askelman kohti metsää. Harkkomuuria peittämään saatan laittaa köynnöstä tai sitten rappaan/maalaan harmaan pinnan piiloon.

Aidan ristikkokuvio on vielä kesken ja osa aidasta toimii leikkimökin parvekkeen tukitolppana, mutta siitä sitten toisella kertaa. Myös loppuosan petsaus varmaan jää ensi vuodelle, sillä käsitellystä osasta on jo hilseillyt väriä pois. Voiko kestopuu olla liian märkää?? 1-vuotias tyttömme saa varmaan päähänsä kokeilla aidan ominaisuuksia kiipeilytelineenä, mutta on meillä vielä sitä vihreää metalliverkkoa muutama metri ja sen voi niitata tuohon eteen. Metsän eläimet ja lapset sitten lisäävät hirveästi tätä aitaamisen tarvetta!

Kukkalaatikko tolpan ympärille

Veljeni vietti häitään kotitilallaan ja olimme siellä pitkin kesää auttamassa siivoamisessa ja pihan parantelussa. Eräs lampputolppa vaati vähän väriä ympärilleen ja päätimme nikkaroida kukkalaatikon sen ympärille. Hirren palat ovat mäntyä ja ylijäämää puu-c:n seinistä. Pintakäsittelynä käytimme sävytettyä pinotex-öljyä.

Laatikko on rakennettu kahdesta puoliympyrästä, jotka on kiinnitetty parilla ruuvilla toisiinsa. Tarvittaessa laatikko on siis helppo siirtää talvivarastoon. Kuusikulmion halkaisija on noin 80-90 cm. Lisäominaisuutena on laatikon korkeuden muunneltavuus: vain alin hirsirivi on kiinteä ja laitoja on neljä riviä. Kolme riviä riittää hyvin kesäkukille.

Tällä mallilla voisimme kotipihallekin nikkaroida laatikoita, mutta ei ole tolpanympäryksiä oikein enää tyhjänä. Tosin ison pihavalon ympärystä ei ole kukille ollut kovin hyvä: taisi olla liian märkä kasattujen lumien takia tai multa jotenkin pilalla.

Jättilaukan seurantaa

Jättilaukat (Allium giganteum) ihastuttavat komeudellaan ja täydellisellä symmetriallaan. Niinpä vihdoin viime syksynä sain istutettua yhden sipulin. Maksavat mokomat ihan omaisuuden, mutta toivottavasti kestävät useamman vuoden. Aiemmassa postauksessa (Ison kiven ympärys) oli jättilaukka nupullaan. Nämä kuvat on otettu 28.7. ja kukinta on suurimmillaan. Laukat ovat ymmärtääkseni kasveja, jotka peurat jättävät rauhaan, joten niitä pitäisi meillä kasvaa joka kukkapenkissä, omenapuiden ja luumupuun ympärillä. Noh, katsotaan nyt josko joku pienempi laukka riittäisi tuohon torjuntahommaan ja jättilaukat pääsisivät joskus vaikka maljakkoon asti.

Taidan hankkia pari uutta sipulia tänä syksynä, mutta kyllä tuokin sipuli varmaan tekee sivusipuleita ja lisääntyy itsestään. Pelkään vaan, että sitten kukat pienenevät. Missähän vaiheessa kasvia pitäisi lannoittaa, että on seuraavana vuonna yhtä suuri kukinto kuin nyt?

Samassa perennapenkissä jättilaukan kanssa ei ole juuri nyt muuta kukkivaa ja punatähkä vasta kasvattelee nuppujaan yhdessä valkotähkän kanssa (joka kyllä muistuttaa enemmän ruskeaa tähkää: jotenkin ne valkoiset kukat mädäntyvät siihen kukkavanan ja tuloksena on kaikkea muuta kuin kukkaloistoa). Pari lisäsipulia siis sopii vallan mainiosti hankintalistalle. Jättilaukan lehdet ovat koristeelliset alkukesällä, mutta nyt niitä ei juurikaan näy päivänkakkaroiden takaa. Harmi vain, että päivänkakkarat ovat levinneet aivan liikaa ja ajattelin ne jo häätää kokonaan tuosta kohden. Mutta mitäs sitten niiden tilalle peittämään tulppaanien ja jättilaukan ränsistyneitä lehtiä? No onneksi tulee talvi joka vuosi ja unohtaa mitä kaikkea työtä puutarha teettääkään ja keväällä kaikki kukat ovat taas tervetulleita ja useimmat siirtohommat jäävät tekemättä.