Perunatorni: syksyn sato

Arvatkaa tuliko huippusato meidän perunatornista? No ei ihan...

Mutta kuudesta perunasta tuli noin 40 perunaa eli siinä mielessä "sai omansa takaisin". Perunat eivät ensinnäkään kukkineet lainkaan, jota pidän yhtenä edellytyksenä hyvälle perunasadolle (vaikka on kai kukkimattomiakin lajikkeita). Varret olivat varsin honteloita. Yleislannoitetta laitoimme joskus silloin, kun huomasimme lehtien olevan vaaleita. Tauteja ei kyllä ollut eikä ötököitä. Kerran tai kaksi kastelimme heinäkuussa, mutta muuten saivat olla oman onnensa nojassa. Lopulta emme täyttäneet koko tornia mullalla, sillä alkoi usko loppua kasvun suhteen. Alkuperäiset kolme lautakerrosta riitti, vaikka varaa olisi ollut ainakin viidelle laudalle. Pitäisi saada perunat maahan varmasti jo huhtikuussa ja kasvattaa aluksi vaikka kasvihuoneessa. Sitten laatikon vaan siirtäisi ulos, kun ilmat ovat sopivat.

Emme nostaneet perunoita Idan-päivänä vaan vasta juuri ennen pakkasia. Varret olivat siinä vaiheessa jo ruskettuneet. Ja kokoerot olivat huimaavat: peukalonpäänkokoisesta uuniperunaan. Maku on vielä testaamatta, mutta kuori on ainakin nätti ja tasainen. Kyllä ensi vuonna pitää yrittää uudelleen, mutta raahaan tornin jo valmiiksi kasvihuoneeseen ja laitan levyn alle, että on sitten helppo nostaa sieltä pois.

Itärinteen perennapenkki

Tämä talon itäinen puoli on ollut pitkään mietinnässä. Lähtötilanne näkyy näissä kuvissa. Loiva rinne johtaa pohjoispuolelle.

Lampun ympäristöön laitoin viime syksynä muutamia kasveja ja ylimääräisen mullan lapioin siitä eteenpäin talon nurkalle, jonka lähelle istutin idänvirpiangervon. Idänvirpiangervo kukki kauniisti tänä vuonna ja kasvoi roimasti lisää pituutta ja tuuheutta.

Kellopeippi (valkoinen) on hauska kasvi. Sen kukat voi käännellä sellaiseen asentoon kuin haluaa: siis vaikkapa kohti kuvaajaa. Tätä kasvia istutin lampun taakse, kun en oikein muistanut onko se kovasti leviävää vai ei. Mutta kukat tulevat vähitellen kukkavanaan, joten ei se ole mikään äärimmäisen koristeellinen kasvi.

Muutenkin koko penkki on ollut vähän varakasvivyöhyke. Kaikkia pelastettuja taimia tai "oho, nykäisin irti" -kasveja. Lampun juurella on täyttömaan joukosta pelastettuja kevättähtiä, jotka siis kukkivat keväällä. Sinisyyttä jatkaa myöhemmin kukkivat orvokit, jotka jostain amppelista ovat jääneet pihaamme. Polun vieressä oli kesän ajan yksi sinikataja ja siirsin myöhemmin sen seuraksi toisen. Kesäkukkina laitoin penkkiin ylimääräiset ryhmäsamettiruusut tuomaan pirteyttä, jotka näkyvät noissa "ennen"-kuvissa Viime syksynä siirtämäni hopeanharmaa hopeahärkki sai myös seuraa toisesta taimesta. Loistosalvia menestyy tässä penkissä hieman paremmin kuin aiemmin ruohikon keskellä olleessa kosteassa penkissä. Mutta siitä tulee aika ränsistynyt näin syksyn myötä. Pitäisikö sitä jotenkin leikata? Keväällä maasta puskee keltaisia krookuksia, mutten oikein muista tarkkaa kohtaa. Pääskynmaksaruohon siirsin myös tähän, kun toisessa penkissä se jäi aivan isompien jalkoihin.

Pienen thuijapallon siirsin pois lampun juurelta, kun kellopeippi sitä kovasti ahdisteli. Thuijan eteen istutin pieniä törmäkatkeron taimia. Thuijapallon takana on marjakuusi. Särkynyt sydän (Alba) pääsi etupihalta ruusun viereen, kun luin jostakin, että se pysyy vihreänä kauemmin puolivarjoisessa paikassa. Ruusu taas on joku hitaasti kasvava ja ehkä vaaleanpunaisena kukkiva, jonka sitten lopulta päätin siirtää pois väärän värisenä. Tilalle siirsin toisenkin särkyneen sydämen. Nyt kyllä hieman arveluttaa selviääkö kumpikaan talvesta, sillä juuria meni poikki aika tavalla. Auringonkukat lähtivät keväällä todella hitaasti kasvamaan ja niilläkin vasta uusintakylvö todella tuotti taimia. Ne istutin tuohon penkin takareunaan, kun muut paikat olivat jo täynnä. Eivät välttämättä ehdi edes kukkia.

Auringonkukkien jälkeen alaspäin tultaessa on siis Idänvirpiangervo. Sen jälkeen istutimme pari laakakatajaa (Andorra Compact) ja siirsimme kuunliljan (Queen Josephine) tähän, kun se oli niin ahtaasti toisessa penkissä. Yhden kuunliljan (Stained Glass) ostimme seuraavalle portaalle, samoin marjakuusen. Pohjoispuolelta kun aloimme muurikivipenkkiä rakentamaan, niin ei ollut ihan tarkkaa suunnitelmaa miten se yhdistetään turveharkoilla rakennettuun penkkiin. Päätimme sitten hankkia vähän lisää kiviä ja kiertää koko kulman kivillä. Myöhemmin varmaan vielä turveharkotkin korvataan kivillä, mutta olkoot nyt toistaiseksi näin.

Marjakuusen eteen tuli muutama sianpuolukka maanpeitekasviksi. Sitten kauan himoitsemani syysangervo (Hydrangea paniculata 'Grandiflora'). Penkin loppu on täynnä isotöyhtöangervoa, joka menestyi paremmin tällä viileämmällä ja varjoisammalla puolella kuin etupihan paahteessa. En joutunut myrkyttämään toukkia ja lehdet säästyivät lähes kokonaan.

Korkeuseroja mullan alueella tuimme tummalla puureunuksella. Se maastoutuu hyvin multaan ja estää veden valumisen pitkin rinnettä. Vielä mietimme katetaanko penkki maanrakennuskankaalla ja ehkä jollakin katteella (kivillä tai värjätyllä puusilpulla).

Nälkä kasvoi syödessä ja ostimme mustaa puureunusta lisää puoleen hintaan syksyn puutarha-alennusmyynneistä. Rajasimme sillä aina seuraavan ja seuraavan "portaan". Viimeiseksi teimme vielä kodinhoitohuoneen terassin alapuolelle yhden penkin. Mietin pitkään, että alue olisi niityllä, mutta valumavesien takia ajattelin, jos se ei tuossa menestyisikään ja kasvaisi lopulta vain voikukkaa ja piharatamoa.

"Korvapenkissä" on kaksi atsaleaa, jotka kukkivat keltaisena: puistoatsalea (Knap Hill -ryhmä 'Klondyke') ja kelta-atsalea (Rhododendron luteum). Yksi maanpeiteruusu (Rosa Loredo var. Noalesa), jonka menestyminen talven yli on epävarmaa, mutta pitää kokeilla. Maaperän suhteen tässä on nyt erilaisia kasveja: atsaleat tykkäisivät happamasta ja muut eivät niinkään. Katsotaan miten täsmälannoittelu sujuu... Tuivioita on nyt kaksi tuossa ylärinteessä, mutta siirretään niistä toinen sitten pois, kun alkaa liikaa ahdistamaan.

Karpaattienkelloa (sininen) on aivan reunassa ja vaaleaa lehtiväriä tuomassa keijunkukka (ehkä Heuchera 'Lime Marmalade'). Atsaleojen ja ruusun välissä kartiomainen japaninhappomarja (Berberis thunbergii 'Talago' Sunjoy).

Vielä koko penkin alalle istuttelen kevätkukkijoita. Ylös tuivioiden viereen helmililjaa. Keijunkukkien väliin ehkä muutama tulppaani keltaisena. Sitten varastossa on vielä valkoista narsissia, valkoisia ja sinisiä (Blue Parrot) tulppaaneja. Oma Pihalta tilasin villitulppaaneja n. 60 kpl ja nekin ehkä löytävät paikkansa tästä itäpenkistä. Peurasuojausta vain joudun miettimään jo nyt syksyllä, sillä tulppaanien kasvu syödään heti niiden pilkistäessä eikä silloin ole kukkia luvassa. Tehokkainta tuntui viime keväänä olevan "tikutus" eli joka kukan vieressä kun sojottaa joku terävä tikku, niin sitä peura ei syö. Pitää kai ruveta kyllästämään grillitikkuja jollakin tummalla öljyllä...

Viljelyä aidassa - parvekelaatikoiden uusiokäyttöä

Kerrostalossa asuessamme hankimme tietenkin parvekelaatikoita kukkia varten. Nyt kymmenen vuoden iässä laatikot ovat edelleen käyttökelpoisia, mutta haalistuneita ja joistakin on kulma murtunut. En siis halua niillä koristella eturapun kaiteita enää, mutta en tietenkään heitä poiskaan. Lisäksi tarvitsen hyötytarhalleni lisää tilaa, mutta pinta-ala alkaa käydä vähiin (edelleenkään ei kiinnosta kyntäminen ja savipellon raivaaminen). Niinpä otimme uuden aidanpätkän hyötykäyttöön ja ripustimme siihen vanhat parvekelaatikot. Jottei siitäkään seinästä tulisi ihan sillisalaattia, niin mies nikkaroi puusta suojalaatikot ja tietysti kannakkeet. Muovilaatikko on helppo nostaa puiseen laatikkoon vaikka suoraan esikasvatuksesta.

Laatikot rakennettiin sarjatyönä. Pituus ja leveys muovilaatikoiden mukaan parilla sentillä lisättynä. Sitten homesuojaus Valtti puunsuojalla. Sitten Pinotexia pähkinänsävyisenä. Kannakkeena on laatikkoon ruuvattu kulmarauta, joka on taivutettu sopimaan aidan rakoon. Puulaatikon voi vain nostaa keväisin paikalleen ja talveksi ilmavaan puuvarastoon.

Kastelu loman ajaksi on vielä miettimättä. Teoriassa laatikoihin voisi johtaa sadevedet läheisen autotallin katolta, mutta liikakastelun vaara on silloin olemassa. Muutenkin kesän edetessä joutuu pelkän veden sijaan kastelemaan lannoitevedellä. Yksi vaihtoehto on nostaa laatikot kasvihuoneeseen, jossa on tippakastelujärjestelmä. Johtaa vain järjestelmästä muutaman ylimääräisen letkun laatikoille. Kylvöksiä on myös helppo uusia. Vanhat juuripaakut pois ja uutta multaa tilalle.

Kesän aikana kasvatin aidassa:

• mangoldi --> ei toiminut, liian vähän ravinteita ja ehkä vettäkin, vanhat siemenet, muutama hassu lehti
• salaatti, Oliver-lajike --> ei toiminut, siemenet eivät itäneet ensi kylvöllä lainkaan, toisella iti ehkä 5 siementä, joiden kasvu tyrehtyi, vaikka vein ne lopulta kasvihuoneeseen. Missä vikaa, kun siemenetkin oli samana keväänä ostettuja?
• tilli --> iti hienosti ja teki hennon sadon, mutta kruunutilliksi saakka ei oikein jaksanut kasvaa
• rucola --> iti hienosti, kasvoi hyvin, mutta itikat tulivat äkkiä ja söivät salaatin harsomaiseksi (toimi siis kasvinsuojelijana lehtikaalille). Toinen kylvös muuttui äkkiä punertavaksi ja rupesi tuottamaan siemeniä.
• lehtikaali --> taimia jäi yli, istutin niitä neljä yhteen laatikkoon, joista kahdelle riitti kunnolla voimaa.

Tämän kummallisen kesän syyksi laitan sen, ettei edes salaatti itänyt noissa laatikoissa. Tai meillä oli huonoa multaa vihanneksille (puutarhamultaa Hyvinkäältä). Muutoin tuo multa toimii puutarhassa kyllä loistavasti: perennat ja havut kukoistavat. Saatoin jopa noudattaa kuun vaiheita alkukesän kylvöissä, mutta en mene vannomaan. Kirjanpito tahtoo jäädä aika vähälle kylvöpuuhien aikaan. Ymmärrän teitä suomen viljelijät: paperityöt sucks. Eikö sitä voi vaan katsoa syssymmällä mitä sitä tulikaan kylvettyä?

Itse aita antaa vähän näkö- ja eläinsuojaa keittiötarhalle. Sen teimme jo huhtikuun puolella. Pergolaportti ja uudet portaat valmistuivat myöhemmin kesällä. Portaat vievät kompostille, jossa kasvaa kurpitsa. Portin molemmille puolille olen ajatellut tehdä pienet kasvatuslaatikot köynnösruusua tai kärhöä varten. Portin toiselle puolelle tulee myös ehkä vielä aidan pätkä, sillä se näyttää nyt vähän irralliselta. Siellä vaan kasvaa nyt siirrettäviä kasveja, joille ei ole vielä paikka valmiina, niin joudun vähän odottelemaan. Myös aidan päällinen on mietinnässä: sahataanko tolpat aidan tasalle vai tuleeko niiden päälle hatut vai kenties päällilauta?

(Kuvat on otettu elokuun puolessa välissä.)

Kasvihuoneen kastelu automaattisesti

Viime vuonna harjoittelimme kasteluautomaatin käyttöä kasvihuoneessa ja nyt sen pitäisi toimia kuin vettä vaan. Silti kaikki liitokset letkuissa on hyvä käydä läpi ja kiristää uudelleen ennen kuin lähtee lomalle. Yks kaks yllättäen nimittäin alkoi kuulua kummallista lorinaa, kun olin puutarhassa puuhailemassa. Onneksi kävin katsomassa lorinan lähdettä ja sain heti pumpun sammutettua.

Pihallamme on vanha pintavesikaivo, joka ei siis ilman perusteellista puhdistusta ja tiivistystä kelpaa juomavedeksi, mutta puutarhaan kyllä. Mikään suuri vahinko pihakaivon tyhjäksi pumppaaminen ei siis ole - uusi vesi kertyy parissa päivässä. Mutta hölmöä on kuluttaa sähköä turhaan.

Gardenan tippaletkujärjestelmä on toiminut meillä jo monta vuotta. Se pitää vain pestä syksyisin puhtaaksi, niin homma pelaa hyvin heti keväästä alkaen. Tänä vuonna saimme kylvettyä tomaatit hirveän myöhään, mutta alkavat ne sentään nuppuja jo tehdä. Lämmitystä kasvihuoneessa ei varsinaisesti ole. Yksi kasvihuonelamppu (lämmittää ja valaisee) on tullut hommattua, mutta sähkönkulutus tuntuu suurelta. Melkein helpompi sitten kasvattaa tomaatteja kodinhoitohuoneen ikkunalla jonkin verran kauemmin kuin ruveta suojaamaan yllättäviltä pakkasilta.

Talven jälkeen kastelemme aina nurmikkoja reilusti, niin vesi alkaa kaivossa vaihtua ja levät ja sameudet häviävät. Uppopumppu nostaa veden letkua pitkin etupihallemme ja siihen liitämme jakopalan. Yksi letku lähtee kasvihuoneelle ja toisesta haarasta saa muualle puutarhaan vettä. Pyykkiäkin olemme pesseet pihakaivon vedellä, kun vedenkulutus oli suurempaa kestovaippavaiheessa. Tänä vuonna ei ole vesi vielä loppunut porakaivostamme, kopkop.

Kuvassa näkyvä vihreä laatikko on kasteluautomaatti eli ohjelmoidun kellonajan mukaan se päästää kasveille vettä. Yleensä olen tunnin verran antanut veden valua aamuisin. Kasvun ja lämpötilojen mukaan pitää vähän säätää vedentuloa. Lannoite on penkeissä valmiina (kanankakkarakeita), niin ei tarvitse miettiä lannoitteen antamista kasteluveden mukana.

Tänä vuonna laitoin amppelitomaattejakin kasvamaan, mutta en vielä tiedä miten ne kastelen loman aikana. Myös viime vuonna ostettu amppeli mansikka on tuottamassa hedelmää. Periaatteessa tippaletkua kai voisi viritellä amppeleillekin, mutta sitten joudun jo ostoksille hakemaan lisää letkua ja suuttimia. Myös pari chiliä on ruukuissaan: toinen maan sisällä puoliksi ja toinen ihan maan pinnalla. Vähän testailen miten viihtyvät ja milloin tuottavat hedelmää ja riittääkö kastelu.

Ulkona on vielä minikasvihuone, joka lähinnä suojaa paria tomaattia kovimmalta paahteelta ja isommilta tuulilta. (Tomaatit olivat pari päivää ilman varjostusta ja muutamat lehdet kärähtivät.) Tänne uloskin voisin viritellä jotain kastelusysteemiä, niin ei tarvitsisi vaivata naapureita lomien aikana. 'Outdoor girl' viihtyy kyllä mainiosti ulkona: viime vuonnakin se tuotti ensimmäisenä satoa.

Kasvuhuoneessamme on myös digitaalinen lämpötilan ja valoisuuden seuranta. Kirjoittelen siitä myöhemmin, kun tekninen tuki saapuu kotiin...

Perunatorni: rakentaminen ja istutus

Perunakin sai meillä kasvupaikakseen pystysuoran paikan. Kuun vaiheiden mukaan otin perunat itämään valoon (huhtikuussa) ja hyvissä ajoin aloin rakentamaan perunoille laatikkoa. Idea laatikkokasvatuksessa on se, että ensimmäiset kolme lautaa kiinnitetään valmiiksi ruuveilla (tai vaikka koko takaseinä). Sitten perunat istutetaan ja mullataan siten, että kiinnitetään lisää lautoja ja heitetään multaa päälle. Näin perunan pitäisi kasvattaa koko maanalaiseen varteensa uusia mukuloita. Kerääminen tapahtuu poistamalla toiseksi alin lauta ja kaivamalla sopiva määrä ruuaksi. Sitten vain lauta ruuvataan takaisin. En kyllä tiedä jatkavatko muut mukulat sitten kasvuaan, jos alhaalla kopeloidaan ja nyhdetään ensimmäisiä irti. Pitää raportoida miten kasvatus onnistuu :)

Istutus tapahtui ehkä 18.5., joka toivottavasti meni kuukalenterin kanssa yksiin. Lajikkeena Nicola, jota olemme paikallisesta maatilapuodista ostaneet ruokaperunaksi. Aivan käsittämättömän hyviä perunoita karppaajankin mielestä! 

Peurasuojaus on helppo tehdä: kanaverkon pala vain päälle ja vähän jostain kiinni, jos haluaa. Peuroille maistuvat perunat vasta kukkimisvaiheessa, joten suojukseni näyttää nyt vähän puutteelliselta. Mutta kunhan laidat kohoavat, niin verkkokin näyttää sopivammalta. Myyräsuojauksen voi tehdä laittamalla koko tornin alle verkon jo rakennusvaiheessa. Unohdimme laittaa juurimaton laatikon pohjalle, jolloin sitä olisi ollut helpompi siirtää multineen päivineen. Toisallta peruna ei voi edes kasvaa samoissa mullissa montaa vuotta, että purkuhommiin kuitenkin joutuu. 

Nyt toivotaan hyvää satoa kaikista kuudesta siemenperunasta ;-)

Kesäkuun alun kukkijat

Onpa ihanaa, kun lämpö taas hellii meitä. Toukokuu on ollut toukoaikaa ja blogipäivitykset ovat jääneet tekemisen jalkoihin. Mutta koska oli aika viileää, monet kukat jatkoivatkin kukintaansa pitkään ja sain kuin sainkin niistä kuvia tännekin. Kurjenmiekat pääsivät vauhtiin jo toukokuun puolella ja nyt lämmön helliessä jatkavat taas uusin kukin.

Yllä olevassa kuvassa on ympyräpenkin perennoja: kääpiökurjenmiekka (iris pumila) sekä alakuvassa valkoinen melko matala siperiankurjenmiekka (tarkempi lajike on arvoitus). Siperiankurjenmiekka vielä miettii kukkiiko vai ei.

Japaninakileijan (Aquilegia flabellata, ehkä 'Ministar') piti olla sininen, mutta kyllä tuo violettiin taittuu. Ihana silti ehdottomasti :-)

Vuohenjuuri (etuala) ja kultatyräkki (taaempana) olivat parhaimmillaan viikko sitten, kun tytär nappasi niistä tabilla kuvan. Mielenkiintoinen kuvakulma syntyi, kun hän seisoi keskellä penkkiä suihkulähteen laidalla.

Tässä koko penkki kesäkuun 6. päivä. Hiukan nuo etualan kurjenpolvet peittävät kaiken (kovasti nuppuja, varmaan puhkeavat kukkaan viikonlopun aikana). Niidenkin piti olla matalampia... Keskellä on suihkulähde, joka ei näy yhtään, mutta kuuluu kyllä. Siihen olen miettimässä näyttävämpää ratkaisua, kunhan löydän juuri sopivan (korkeahko, yksinkertainen, helppo huoltaa, huokea). Samalla saan ehkä nostettua kurjenpolvien taakse jääviä kurjenmiekkoja ja kääpiökulleroa hieman ylemmäs.

Tuossa viimeisessä kuvassa näkyy hyvin, miten suikeroalpi yrittää valloittaa koko penkin. Ei se vielä häiriöksi saakka muita kiusaa, koska revin sitä surutta aina vähän pois ja kääntelen versoja parempiin suuntiin. Keväällä keksin, että haluaisin ehkä vielä kärhön tuohon penkkiin. Vaaleanvihreän alppipiikkiputken eteen tai taakse mahtuu kyllä, kun suikeroalpin raivaa pois. Mutta mikä olisi kaikkein sopivin laji? Sinistä tai voimakkaan violettia (kuten iris pumilan väri) olen miettinyt. Onko kenelläkään ehdotuksia? Sitten nikkaroisimme sille kauniin kartiomaisen tuen, jossa voisi vaikka talvella olla koristevalot.

Ison kiven juuressa on alppiruusuja ja atsaleoja. Tältä tilanne näytti 21.5. ja siitä meni pari päivää ja nukka-alppiruusut olivat valkoisenaan. Atsaleat kukkivat niin nopeasti tänä vuonna, etten edes saanut niistä kuvaa. Muutenkin vähän mietin, pitäisikö ne siirtää pois tuolta alppiruusujen takaa, kun eivät olekaan kasvaneet korkeutta niin paljon kuin oletin. Takapihalle tarvittaisiin vähän väriä, mutta koska kukinta-aika on niin kovin lyhyt, niin en tiedä viitsinkö ryhtyä siirtotöihin.

Juuri nyt 'Haaga' on parhaimmillaan. Se ei ole vielä koskaan noin komeasti kukkinutkaan. Ehkä viime talvi oli leudompi kuin edelliset tai suojasin sen keväällä auringolta tarpeeksi aikaisin (jo helmikuussa).

Alppiruusujen eteen tulee tänä vuonna jotain uutta. Hiukan ikivihreitä havuja, valkoalpia, kokeilen kestääkö metsästä siirretty kotkansiipi ja itsekylvettyjä kaunopunahattuja (echinea purpurea). Tännekin voisin yhden kärhön istuttaa, mutta pinkkejä sävyjä. Osaisikohan se kiivetä tuota kiveä peittämään? Kivi on kyllä ihan nätti aikaisin keväällä, mutta myöhemmin sammal ja kallioimarteet ruskistuvat. Kärhö koristaisi sitä ihanasti...

*huokaisu*

Mukavaa viikonloppua!

Ympyräperennapenkki vuosi istutuksen jälkeen

Kasvit lähtivät ympyräpenkissä hyvään kasvuun viime vuonna ja useimmat ehtivät kukkaan. Tässä tilanne 15.5.2014 ja tästä ja tästä, voit katsoa viime vuoden tilannetta istutusaikaan. Kaikkia kasveja en saanut penkkiin toukokuussa, mutta juhannukseen mennessä kumminkin (laventelia lukuunottamatta).

Sisäänkäynnin vierestä itäänpäin kuvattuna

Talon seinustan vierestä eteläänpäin kuvattuna.

Penkin takana lähimpänä taloa on keltaisena kukkivaa suikeroalpia kivipolun molemmin puolin. Se selvisi talvesta oikein hyvin, mutta ruskettui sieltä, missä ei ollut havujen alla suojassa. Oikealla puolen polkua keskellä on alppipiikkiputki, joka ei ehtinyt kukkia viime vuonna. Lehdistö on vähän vaaleampi kuin suikeroalpi ja kukat siniharmaita ja piikkisiä. Laventeli on aivan penkin reunassa ja onnistuin sen kasvattamaan viime keväänä siemenestä ja istutin vasta loppukesästä penkkiin. Syksyllä peittelin havuilla ja näköjään talvehtiminen onnistui. Toivottavasti myös kukkisi tänä vuonna!

Iisoppia on laventelin jälkeen ja se siemensi aivan hurjasti ympäristöönsä. Ensi vuonna taidan olla viisaampi ja leikkaan siemenkodat pois. Mutta iisoppi on hyötykasvi ja monivuotinen, niin saa kyllä vähän levitäkin.

Sitten on jotain lumikelloja (tai sen tapaisia kevätkukkijoita) ja niiden oikealla puolen alppiasteri. Tämä asteri on tosi matala eikä taida oikein olla innokas leviämään. Vähän siis tyhjä kohta tuossa kohden penkkiä. Takana näkyy popsittuja valkoisia tulppaaneja, valkoisen krookuksen lehtiä ja aivan oikeassa reunassa kesäpikkusydäntä (Aurora). Tulppaanien yläpuolella on siperiankurjenmiekkaa, mutta se ei ole vielä lähtenyt kovin hyvään kasvuun.

Kesäpikkusydänten yläpuolella oli kaksi valkoista särkynyttä sydäntä (vaalean vihreät lehdet), mutta siirsin toisen jo pois. Se vei selvästi voimaa pikkusydämiltä ja yksi raukka taisi hävitäkin viime kesänä. Mutta nyt ne jatkavat kyllä kasvuaan, mutta vähän eri paikassa istutuskohdan reunamilla. Kaipa se siitä leviää, koska nyt kasvusto on vielä harva ja vähän ruma. Liljojen alutkin jo pilkistävät ja yksi niistä on hiukan eri lajiketta kuin muut, sillä lehtiruusukkeet ovat muissa punertavat ja tuossa särkyneen sydämen vieressä on vihreä tupsu.

Syötyjen tulppaanien yläpuolella ovat siis siperiankurjenmiekat ja niiden yläpuolella aivan vesiaiheen vieressä japaninakileijaa sinisenä. Vielä aivan keskellä on jaloritarinkannus (puutikun takana), mutta siihen tuli viime kesänä härmää. Luulisin ainakin, koska lehdet olivat aivan harmaat. Nyt sieltä pilkotti vähän terveemmän näköinen alku.

Sitten penkki jatkuu kolmella sinisenä kukkivalla kurjenpolvella ja niiden yläpuolella iiriksiä (muistaakseni valkoisia, eivät kukkineet istutuskesänä) ja yksi kääpiökullero. Kurjenpolvien jälkeen jättipoimulehteä, joiden yläpuolella tarhapäivänliljaa ja päivänliljaa. Pääskymaksaruohoista yksi kärsi viime kesänä muurahaisista ja on paljon pienempi kuin kaksi muuta.

Kevätvuohenjuuri on kesän ensimmäinen kukkija (sipulikasvit ovat niitä kevätkukkijoita) ja niiden edessä on kultatyräkkiä, joka kasvaa aika suureksi puskaksi, mutta josta voi leikata keväällä ruskeaksi menneet varret. Kultatyräkkien suojissa on keltaisia krookuksia.

Sitten on taas pari jättipomulehteä, joiden jälkeen pari kuunliljaa. Nyt penkissä näkyy pikkunarsisseja, jotka istutin siihen tämän vuoden pääsiäisruukuista. Niiden yläpuolella on pari kesäkulleroa ja yksi Itoh-pioni, jota ei kuulemma tarvitse tukea, kuten kiinanpionit. Itohin pitäisi kukkia keltaisena, mutta tarkempi nimi on nyt hukassa. Isomman thuijan edessä on vielä hopeatäpläpeippi, joka ränsistyy kyllä talvella, mutta kesällä kasvaa ihan laitojen yli.

Yritän muistaa ottaa kesäkuviakin. Tässä on kuitenkin vähän viime vuoden tunnelmia. Tulisipa jo lämmintä! No maanantaiksi on kai hellettä luvattu, ettei tässä kauaa enää tarvitse kärsiä ;-)

Kesäkuun 21. päivä.

Heinäkuun 19. päivä hyasintti innostui kukkimaan.

Elokuun 18. päivä

Talon seinänvierusta ja perennapenkki pohjoispuolella

Isotöyhtöangervot ovat kärsineet etupihan aurinkoisessa paikassa valtavista toukkahyökkäyksistä. Olen niitä kerännyt käsin ja tuhonnut, suihkuttanut mäntysuopavedellä, kylmällä vedellä ja raidillakin. Millään ei ole ollut kunnon tehoa, paitsi ehkä raidilla, mutta toukkia tulee vähintään kaksi sukupolvea kesässä. Ja ne siis kaluavat kaikki lehdet, jos niiden antaa temmeltää. Hyökkäys tapahtuu aina silloin, kun olen poissa yhden yön. Eli puskat pitäisi ihan päivittäin tarkistaa ja ryhtyä toimenpiteisiin heti. Aivan liikaa työtä pelkästään puskan ulkonäön takia! Siirrän mieluummin puskat varjoisempaan paikkaan, jossa ehkä säästyvät perhosparvilta.

Takapihan laittaminen on jäänyt viimeiseksi meidän taloprojektissa. Sieltä on puuttunut seinänvierussora, koska maanpinta on ollut aika paljon alempana kuin se olisi hyvä olla. Terassin rakensimme sopivaan korkeuteen viime kesänä ja nyt on seinänvierustan vuoro.

Mies laittoi puutolpat rautakangella maahan ja niiden eteen vanhoja vanerilevyjä. Vanerilevyt pitävät soran seinänvierustassa ja toiselle puolelle tulee perennapenkki. Patolevyä laitamme varmuuden vuoksi tuon vanerin ja soran väliin, jos juurimatto ei olekaan tarpeeksi ryhdikäs pitämään maa-aineksia erillään. Vanerit ja puutolpat sitten poistetaan lopuksi. Ainakin ensimmäinen levy lähti irti hammasta purren. Perennapenkin etureunaan tulee halkaistuja muurikiviä. Perennapenkki reunustetaan sisäpuolelta juurimatolla - se estää maa-aineksen valumisen muurikivien välistä ulos ja ehkä pohjalta kasvavien rikkaruohojen pääsyä penkkiin.

Toistaiseksi mies hakee itse auton peräkärryllä vuorotellen soraa ja multaa - kevään kuntoiluprojektina on yleensä lapiointia, kunnes tulee liian kipeäksi... Maa-ainesten hinta siis tulee näin vähän halvemmaksi, vaikka se viekin aikaa. Kuntosalimaksut kyllä säästyvät :-)

Etupihassa angervot jo kasvoivat kovaa vauhtia. Yhden kolmen taimen ryhmän kaivoin aiemmin keväällä pois ämpäriin ja niiden kasvu on huomattavasti jäljessä. Saa nähdä ehtiikö se kiriä sisariaan kiinni tänä kesänä. Päätimme istuttaa taimet edelleen kolmen ryhmiin. Etummaiseksi tulee kuusi hyvässä kasvussa olevaa ja kolme heikompaa takariviin.

Mutta siis vähän kiire on tälläkin projektilla, että kasvit saavat hyvän alun takapihalla ja toisaalta minulla on jo odottamassa parsan juurakoita tuohon etupihan paikalle. Kunhan projekti etenee, niin laitan sitten kuvaa valmiista perennapenkistä. Vielä pitää muurikiviäkin hankkia, kun eivät vanhat varastossa olleet ihan riittäneetkään. (Tai projekti vähän laajeni...)