Itärinteen perennapenkki

Tämä talon itäinen puoli on ollut pitkään mietinnässä. Lähtötilanne näkyy näissä kuvissa. Loiva rinne johtaa pohjoispuolelle.

Lampun ympäristöön laitoin viime syksynä muutamia kasveja ja ylimääräisen mullan lapioin siitä eteenpäin talon nurkalle, jonka lähelle istutin idänvirpiangervon. Idänvirpiangervo kukki kauniisti tänä vuonna ja kasvoi roimasti lisää pituutta ja tuuheutta.

Kellopeippi (valkoinen) on hauska kasvi. Sen kukat voi käännellä sellaiseen asentoon kuin haluaa: siis vaikkapa kohti kuvaajaa. Tätä kasvia istutin lampun taakse, kun en oikein muistanut onko se kovasti leviävää vai ei. Mutta kukat tulevat vähitellen kukkavanaan, joten ei se ole mikään äärimmäisen koristeellinen kasvi.

Muutenkin koko penkki on ollut vähän varakasvivyöhyke. Kaikkia pelastettuja taimia tai "oho, nykäisin irti" -kasveja. Lampun juurella on täyttömaan joukosta pelastettuja kevättähtiä, jotka siis kukkivat keväällä. Sinisyyttä jatkaa myöhemmin kukkivat orvokit, jotka jostain amppelista ovat jääneet pihaamme. Polun vieressä oli kesän ajan yksi sinikataja ja siirsin myöhemmin sen seuraksi toisen. Kesäkukkina laitoin penkkiin ylimääräiset ryhmäsamettiruusut tuomaan pirteyttä, jotka näkyvät noissa "ennen"-kuvissa Viime syksynä siirtämäni hopeanharmaa hopeahärkki sai myös seuraa toisesta taimesta. Loistosalvia menestyy tässä penkissä hieman paremmin kuin aiemmin ruohikon keskellä olleessa kosteassa penkissä. Mutta siitä tulee aika ränsistynyt näin syksyn myötä. Pitäisikö sitä jotenkin leikata? Keväällä maasta puskee keltaisia krookuksia, mutten oikein muista tarkkaa kohtaa. Pääskynmaksaruohon siirsin myös tähän, kun toisessa penkissä se jäi aivan isompien jalkoihin.

Pienen thuijapallon siirsin pois lampun juurelta, kun kellopeippi sitä kovasti ahdisteli. Thuijan eteen istutin pieniä törmäkatkeron taimia. Thuijapallon takana on marjakuusi. Särkynyt sydän (Alba) pääsi etupihalta ruusun viereen, kun luin jostakin, että se pysyy vihreänä kauemmin puolivarjoisessa paikassa. Ruusu taas on joku hitaasti kasvava ja ehkä vaaleanpunaisena kukkiva, jonka sitten lopulta päätin siirtää pois väärän värisenä. Tilalle siirsin toisenkin särkyneen sydämen. Nyt kyllä hieman arveluttaa selviääkö kumpikaan talvesta, sillä juuria meni poikki aika tavalla. Auringonkukat lähtivät keväällä todella hitaasti kasvamaan ja niilläkin vasta uusintakylvö todella tuotti taimia. Ne istutin tuohon penkin takareunaan, kun muut paikat olivat jo täynnä. Eivät välttämättä ehdi edes kukkia.

Auringonkukkien jälkeen alaspäin tultaessa on siis Idänvirpiangervo. Sen jälkeen istutimme pari laakakatajaa (Andorra Compact) ja siirsimme kuunliljan (Queen Josephine) tähän, kun se oli niin ahtaasti toisessa penkissä. Yhden kuunliljan (Stained Glass) ostimme seuraavalle portaalle, samoin marjakuusen. Pohjoispuolelta kun aloimme muurikivipenkkiä rakentamaan, niin ei ollut ihan tarkkaa suunnitelmaa miten se yhdistetään turveharkoilla rakennettuun penkkiin. Päätimme sitten hankkia vähän lisää kiviä ja kiertää koko kulman kivillä. Myöhemmin varmaan vielä turveharkotkin korvataan kivillä, mutta olkoot nyt toistaiseksi näin.

Marjakuusen eteen tuli muutama sianpuolukka maanpeitekasviksi. Sitten kauan himoitsemani syysangervo (Hydrangea paniculata 'Grandiflora'). Penkin loppu on täynnä isotöyhtöangervoa, joka menestyi paremmin tällä viileämmällä ja varjoisammalla puolella kuin etupihan paahteessa. En joutunut myrkyttämään toukkia ja lehdet säästyivät lähes kokonaan.

Korkeuseroja mullan alueella tuimme tummalla puureunuksella. Se maastoutuu hyvin multaan ja estää veden valumisen pitkin rinnettä. Vielä mietimme katetaanko penkki maanrakennuskankaalla ja ehkä jollakin katteella (kivillä tai värjätyllä puusilpulla).

Nälkä kasvoi syödessä ja ostimme mustaa puureunusta lisää puoleen hintaan syksyn puutarha-alennusmyynneistä. Rajasimme sillä aina seuraavan ja seuraavan "portaan". Viimeiseksi teimme vielä kodinhoitohuoneen terassin alapuolelle yhden penkin. Mietin pitkään, että alue olisi niityllä, mutta valumavesien takia ajattelin, jos se ei tuossa menestyisikään ja kasvaisi lopulta vain voikukkaa ja piharatamoa.

"Korvapenkissä" on kaksi atsaleaa, jotka kukkivat keltaisena: puistoatsalea (Knap Hill -ryhmä 'Klondyke') ja kelta-atsalea (Rhododendron luteum). Yksi maanpeiteruusu (Rosa Loredo var. Noalesa), jonka menestyminen talven yli on epävarmaa, mutta pitää kokeilla. Maaperän suhteen tässä on nyt erilaisia kasveja: atsaleat tykkäisivät happamasta ja muut eivät niinkään. Katsotaan miten täsmälannoittelu sujuu... Tuivioita on nyt kaksi tuossa ylärinteessä, mutta siirretään niistä toinen sitten pois, kun alkaa liikaa ahdistamaan.

Karpaattienkelloa (sininen) on aivan reunassa ja vaaleaa lehtiväriä tuomassa keijunkukka (ehkä Heuchera 'Lime Marmalade'). Atsaleojen ja ruusun välissä kartiomainen japaninhappomarja (Berberis thunbergii 'Talago' Sunjoy).

Vielä koko penkin alalle istuttelen kevätkukkijoita. Ylös tuivioiden viereen helmililjaa. Keijunkukkien väliin ehkä muutama tulppaani keltaisena. Sitten varastossa on vielä valkoista narsissia, valkoisia ja sinisiä (Blue Parrot) tulppaaneja. Oma Pihalta tilasin villitulppaaneja n. 60 kpl ja nekin ehkä löytävät paikkansa tästä itäpenkistä. Peurasuojausta vain joudun miettimään jo nyt syksyllä, sillä tulppaanien kasvu syödään heti niiden pilkistäessä eikä silloin ole kukkia luvassa. Tehokkainta tuntui viime keväänä olevan "tikutus" eli joka kukan vieressä kun sojottaa joku terävä tikku, niin sitä peura ei syö. Pitää kai ruveta kyllästämään grillitikkuja jollakin tummalla öljyllä...