Lunta tulvillaan pihamme on tää

Jouluaattona tuli lunta. Joulupäivänäkin tuli lunta. Ja vielä senkin jälkeen. Täällä on tullut hössölunta metri: siis olemme kolanneet sitä metrin verran pihalta pois. Tokihan lumi painuu, mutta viralliset lumensyvyydet on jotain ihan höpöhöpöä. Toki voi odottaa maalis- tai vaikka huhtikuuhun ja sitten vasta kolata pois sen virallisen lumensyvyyden verran. Mutta kolaajan kannalta ajateltuna sitä pitää kahlata uudelleen ja uudelleen 15 cm syvyydessä tai 25 senttimetrin syvyydessä. Ja kolaamisen jälkeen kauppaan lähtiessä on tullut taas 7 senttiä ja sekin pitää siivota (noh, pitää ja pitää). Eli lumensyvyyksiä voi olla monta: "virallinen" syvyys ja lumityömääräsyvyys.

Puutarhasta sen verran, että terassin hortensiat (+muratit) ovat kellarissamme ja niitä on kasteltu pari kertaa. Lämpövahti pitää toistaiseksi yksiovisen kellarin plussanpuolella. Langaton lämpömittari helpottaa tarkkailua, mutta signaali ei meinaa kantaa sisään saakka. Ja patterit tarvitsevat latausta aika usein. Toinen ovi siis pitää ensi kesänä rakennella, jos tulee enemmänkin vihannesmaan satoa. Peruna pitää kuulemma noin 5-asteisesta (kolmen asteen alapuolella alkaa muodostua enemmän sokereita) ja porkkanat alle 5-asteisesta. Hyllyt pitää siis tehdä perunalle vähän korkeammalle ja porkkanat, punajuuret ja lantut viihtyvät lattian rajassa. Hilloja, etikkasäilykkeitä ja mehujakin joskus tulee, toivottavasti. Hyllyn materiaali pitää olla helposti puhdistettavaa, ruostumatonta, homehtumatonta. Teräshyllyjäkö? Talven aikana on hyvä googletella kauppojen luetteloita ja pistää vaikka tänne blogiin muistiin hyvät löydöt.

Kattojen päällä on lunta... ja isi tiputti ne alas ennen suojakelejä.

Oven valokranssin patteritoiminen valosarja sai lähtöpassit ja laitoimme tilalle tavallisen muuntajallisen valosarjan. Vähän on paljon lamppuja pienessä kranssissa, mutta joskus enemmän on paremmin :)

Hyvää Uutta Vuotta ja lunta sinne muuallekin Suomeen!

Hämäränhyssyisiä joulukuvia

Toimme joulukuusen neljäntenä adventtina sisään. Metsähoidollisista syistä kaadettua kuusta ei voi kritisoida muodon takia, mutta neulasten pysyvyyttä pitää jo tässä vaiheessa kehua. Ei varistanut kuin viisi neulasta sisäänkannettaessa. Tuoksu on ihanan jouluinen...

Senkkien ja penkkien paikkaa vaihdettiin ja kuusi pääsi ikkunan eteen.

Salamalla otettu kuva ei tuo tunnelmaa esiin. Tyynynpäällisetkin vain odottavat jos joskus olisi aikaa uusia ne.

 

 

Tämän joulun värinä kulta.

Werneri tutkii jo pakettia...

Emppu rakastaa teroittaa kynsiään kuuseen, mutta muistaa joka vuosi saman: tämähän pistää takaisin, mokoma.

Kuvat ovat ilman salamaa, etten säikäyttänyt kissoja pakoon. Pitää opetella säätöjä vielä ettei tulisi niin rakeisia kuvia. Harvoin tulee enää kuvattua katteja, kun lapset varastavat shown. Ehkä koittaa myös päivä, kun kissat ja lapset saa samaan kuvaan :)

Rauhallista joulua!

Pihan ulkovaloja

Leikkimökkihän piti koristella ensimmäiseksi jo marraskuun puolivälissä. Ilman lunta ja pakkasta jääpuikot näyttivät vähän absurdeilta. Mutta kyllä niitä nyt kelpaa katsella :) Uusi thuija sai myös jäänsinertävät valot ylleen. Väri on kyllä valkoinen, mutta ei sama valkoinen kuin vanhoissa valosarjoissa.

Pihavalot päällä jääpuikot eivät oikein erotu. Mökin kurkihirren päällä terassilla on epäsuora valo, joka toimii hyvin myös pihan valaisijana.

Ilman pihavaloja jääpuikotkin näkyvät. Mökissä ikkunassa sisällä palaa myös valosarja.

Etupihan muurikiviympyrään tilasimme mullat ja ehdimme istuttaa yhden kuusen ja pari thuijaa. Toivotaan etteivät jäädy talven aikana...

Ensimmäinen adventti: lumitähtiä

Ihanaa, nyt saa ihan luvan kanssa laitella kotia joulukuntoon ja ennen kaikkea kaivaa kaikki valot pihaa ja kotia valaisemaan. Toki pihalle laitoimme puihin valot lämpimämpien päivien aikana: johdot eivät ole kohmeessa ja musta piha VAATII jotain piristystä. Nyt pakkasta on -12 ja luntakin jo kivasti mäenlaskua ajatellen.

Mutta tässä nyt päivän askartelujen tulosta: lumitähtiä/-hiutaleita voipaperista. 4-vuotias osallistui leikkaamiseen, mutta kuva piti piirtää ensin paperiin. Ja mieskin teki pari lumihiutaletta, kun valitin jo käsien kramppia :) Kuvien otto lumihiutaleista onkin sitten ihan eri juttu: heijastukset ja pimeys on ihan mahdottomia. Jos joku voisi vähän vinkata miten otetaan ikkunasta kuva, ilman että tulee tupla tai triplaheijastuksia ja että olisi vielä tarkkuuttakin... Mutta saatte ehkä jonkun käsityksen.

 

Verhotangossa on ripustettuna myös kaupan muovitähti, johon suuntaan katosta kohdevalon. Vielä teemme pari pientä hiutaletta koloihin, kun on testaamatta erilaisia leikkausmalleja (mm. tonttulakki).

Toiseen ikkunaan emme ajatelleet laittaa montaa hiutaletta, kun joulukuusi tulee eteen. Mutta ehkä innostumme leikkelemään lisää pitkin joulukuuta.

Enkeleitä ja kuusia

Sydämiä

Ulkokuva takapihalta

Piha kuntoon, osa 15

Eipä tuo talvi vielä tule tänne Etelä-Suomeen, joten puutarhatöitä voi painaa hiki hatussa, ihan kirjaimellisesti. Tilasimme nimittäin vielä kivituhkaa reilu 16000 kiloa, kun pihan epätasaisuus on aina lumitöitäkin vaikeuttanut, kunnes tulee tarpeeksi lunta. Ja onpa ihanaa keväällä, kun on raskas työ tehty ja voi nauttia laittamalla perennapenkkejä kuntoon. Tuo otsikon osa 15 tarkoittaa vain sitä, että ainakin niin monta kertaa olemme saaneet "pihan kuntoon". Rakennusaikana se vain tarkoitti eri asiaa kuin nyt :)

Lapioimme, levitimme, lanasimme, haravoimme ja tärytimme kunnes kasaa ei enää ollut. Selkä oli kipeä ja kipeämpi, mutta eipähän tarvitse kuntosalille raahautua! Miettikää: "lapioin juuri 8000 kiloa" kuulostaa paljon isommalta määrältä kuin että "nostin penkistä 60 kiloa". (Juujuu, raahaudun silti salille, että saan maksetut kerrat käytettyä ja tasapuolisempaa treeniä.) Mutta siis hyötyliikuntaa pitäisi arvostaa enemmän!

Tässä hämärässä kuvassa on kasasta jo osa levitetty edellisenä päivänä.

Ja tässä kasa on poissa!

Eikö ole sileää? Pakkanen tuli juuri sopivasti samana iltana tasoituksen jälkeen.

Autotallin seinusta tyhjänä romuista. Voiko olla totta?

Nyt on vielä joitakin romuja pihalla, jotka odottavat Sorttiasemalle viemistä. Sitten on tilaa kasata lunta, vaikka vielä vähän jätimme kivituhkaakin paikkatavaraksi.

Ensi keväänä voimmekin sitten tehdä uuden ehomman kasvihuoneen ja asentaa matontamppaustelineen paikalleen. Nurmikkoakin tulee vähän lisää itäpuolelle ja kunnollinen kulkuväylä alapihalle. Pari lamppua saavat myös ympärilleen kasvireunuksen, vuorenkilpeä ehkä. Sitten on tietysti vielä alapihan terassin rakentaminen, mutta niin suurta hommaa ei jaksa enää tänä vuonna ajatella. Nyt on koko talvi aikaa hioa suunnitelmia ja varsinkin keksiä miten uudessa kasvihuoneessa hyödynnetään vanhat muovikennolevyt ja luukut...

Talon sokkelin rappaus

Talon julkisivun sokkelin rappauksen teetimme ulkopuolisella, sillä siihen olis uponnut liikaa aikaa eikä se olis luultavasti onnistunutkaan kovin tasaisena. Työtunteja tuli työmiehelläkin sen verran, että oli kyllä hintansa väärti. Päällimmäisenä kerroksena on Yki rouhepinnoite, sävynä 568X. Vielä puuttuvat kellarikerroksen ikkunoiden pellitykset, mutta paikallisella firmalla on kai liian kiire. Etsimme siis uutta toimittajaa...

Tässä vastarapattu pinta.

Väri ei juuri eroa harkkopinnasta. Silmä kai tottui jo siihen ja valitsimme samansävyisen...

Puita puuvarastoon

Ennen kuin puuvarasto oli valmis, piti puita jo ruveta siirtämään katon alle. Sadetta on riittänyt ihan kyllästymiseen asti, mutta kai joskus tulee luntakin ja poutasäitä... Takaseinän viereen saa noin neljä lavaa vierekkäin eli tilaa on viisi metriä. 14. lokakuuta olimme jo siirtäneet entisestä "rättitallista" kolme kuutiota puita.

Laitoimme pressut seinää korvaamaan, koska julkisivumateriaalia ei voi oikein näin kosteilla ja kylmillä enää käsitellä. Tulevaa julkisumateriaalia on nyt seinän sisäpuolella jäykistämässä rakenteita ja tietenkin suojaamassa tippumiselta.

Puutarhavajan sisäseinä tien puolella valmiina.

Alle mahtuu peräkärry ja pitkää lautatavaraa varastoon.

Tästä hirvityksestä pääsee siis eroon. Hyvin se palveli neljä vuotta, mutta viimetalven myrskyt ja lumet olivat jo liikaa.

Puuvarasto eteni vauhdilla, blogi ei

Vähän jälkikäteen päivitän nämä puuvaraston rakentelut, kun silloin kun tekee, niin ei kyllä ehdi enää kirjoittaa :)


Lokakuun 10. päivä oli pystyssä jo seinärungot ja kattovasat. Sitten 11. päivä aluskate ja laudat niiden päällä. Lokakuun 12. päivä nikkaroimme kulkusiltaa kestopuusta.

Syksyllä pilkotut puut odottavat pellin alla ensi kesään. Ovat sitten keveämpiä siirtää.

Kuvaaja seisoo tässä tulevan puutarhavajan kohdalla.

Puuvarasto pitkästä tavarasta

Noita polttopuita on tuossa pihassa pyörinyt jo vuosia. Niitä on mukava pinota paikasta toiseen ensin metrin pölkkyinä, sitten 33-senttisinä ja sitten vielä klapeina. Ja kun osa kasvaa sientä ja toiset homehtuu, niin saa kiittää maalämmön ja sähkön tuomaa lämpöä. Keväällä 2007 kaadetuista puista on vielä paljon polttamatta, mutta uusia silti olemme tehneet joka vuosi. Pitäähän sitä nyt olla harrastus! Ei vaineskaan. Puut varjostavat milloin mitäkin pihan kolkkaa ja ne saavat kaatotuomion ja tuomioon täytääntöönpanon ennen kuin on mietitty mihin ne syntyvät polttopuut kasataan.

Mutta vain ne kevään 2007 puut ovat päässeet pilaantumaan: muut olemme saaneet säällisessä ajassa poikki, halki ja pinoon. Viime talvena sitten tuli rättitalli tiensä päähän ja kesän pähkäilimme rakentaisko vai eikö tuota puuvarastoa. Leikkimökkiurakan jälkeen oli taas puhti pois ja kesästä piti myös nauttia. Sitten kirkastui varaston paikka ja samantien idea muodosta ja mallista. "Eikä vielä ole lunta missään, hyvin ehtii," ajattelimme elokuun lopussa.

Teemme siis yksilappeisen, kaksikerroksisen ja osittain avonaisen puukatoksen, jonka alle saa peräkärryn säänsuojaan. Toisessa päädyssä on pieni suljettu varasto puutarhakalusteille. Neliöitä tulee noin 32 eli ilman rakennuslupaa pärjää. Kulku varastoon tapahtuu autotallin viereltä leveää siltaa pitkin. Korkeuseroja kun pihassa on ja laiskuus vaivaa kaikenlaisen roudaamisen suhteen, niin pitää käyttää luovia ratkaisuja.

Kulkutie varastolle tehtiin kunnolliseksi, ettei tarvitse metsässä rämpiä.

Tässä on perustustolpat valmiina. Epäonnistunut porakaivon paikka jää varaston alle, mutta onpahan sähköt valmiiksi vedettyinä.

Välipohjan rakentelua.

Tässä tieltä päin kuvattuna. Käytimme olemassa olevia kiviä anturanvirkaa toimittamaan.

Tästä jo näkee harjakorkeuden.

Eilen naulasimme lattialautoja paikalleen, että on turvallisempi nostella kattovasoja paikalleen. Mutta pimeä tulee jo aikaisin ja iltaisin ei ehdi enää paljon ulkona puuhailla. Mutta emmeköhän saa polttopuut talvensuojaan ennen lumia!

Hortensia

Ihana, ihana hortensia on ilostuttanut terassiamme jo neljänä kesänä. Lajikenimen olen kadottanut, mutta Endless Summer se ei ollut. Olen vienyt muratti+hortensia-ruukut tavalliseen perunakellariin kahtena talvena. Viime talven ne olivat kellarissa, jossa ei ollut vihanneksia säilössä. Perunakellari on paljon kosteampi ja versoilla oli taipumus homehtua helmikuusta lähtien. Kuivemmassa kellarissa muratti taas kuoletti paljon oksiaan, kun en kastellut riittävästi.

 

Keväisin olen aina leikannut kuivat versonpäät pois. Hyvin hortensiat lähtevät kasvuun, mutta aikaisempi kukinta olisi toivottavaa. En vaan saa ruukkuja mihinkään riittävän valoisaan ja lämpimään jo maaliskuussa ja siksi ensimmäiset lehdet aina kuihtuvat pois. Mutta huhtikuussakin kun tuon ruukut ulos, niin kukinta alkaa heinäkuun lopulla ja jatkuu pakkasiin saakka.

 

Ruukkuja on siis kaksi samanlaista, mutta toinen hortensia ei kukkinut tänä vuonna. Se kuivui talvella aivan liikaa, mutta jaksoi sentään lannoituksen ja ahkeran kastelun voimalla kasvaa reheväksi puskaksi. Hassua kyllä, tässä kukkimattomassa ruukussa muratti oli selvinnyt parempana. Ensi keväänä on pakko jo vaihtaa isompaan ruukkuun, sillä multa on varmaan aika loppuunkulunut. Ruukkujen pohjalla on hiukan soraa ja sitten styroksipaloja. Muuten siirtely olisi hankalaa.

Aidantekoa

Aidanteko on jotain niin perushommaa. Olen tehnyt lehmille sähköaitaa (siis joskus pienenä tyttönä), perennoille ja omenapuille kanaverkkoaitaa ja uudelleen metalliverkkoaitaa (sitä vihreää muovilla päällystettyä metallia) kanaverkon levitessä, lapsille lapsiportteja, suunnitellut nukkekodin muoviaidan korjaamista jäätelötikkuaidalla, terasseille terassiaitaa eli kaidetta, kasvimaallekin metalliverkkoaitaa on tullut tehtyä ja nyt vihdoin pihamaan reunalle aitaa. Siinä kohden aita on tarpeen, ettei kukaan putoa pengerryksestä kiviseen pöpelikköön. Ja jotenkin tuohon sopii aita rajaamaan metsää pihasta ja se tuo turvallisuuden tunnetta ja tasapainottaa kivistä muuria ja kivistä louhikkoa lämmöllään ja pehmeydellään. Ilmavuuttakin halusimme aitaan, ettei yhteys metsään kokonaan katkea. Feng shui juttuja on tullut joskus luettua, mutta ihan fiilispohjalta tätä puutarhaa pääasiassa tehdään :)

Heinäkuun lomilla tuli tuo ruskeaksi käsitelty pätkä valmiiksi ja lomien jälkeen käsittelemätön pätkä. Tolppina 75x75 kestopuuta ja laudat kapeammiksi sahattuja 28 mm kestopuuta. Porttikin löytyy, josta joskus pääsee mustikkametsään kätevästi. Mutta nyt se on tarpeen, että saa puutarhan risuja ja oksia dumpattua täyttömaaksi louhikon päälle. Sitten joskus ravinteikkaamman maa-aineksen lisääntyessä istutan sinne pensasmustikkaa ja teen muutaman askelman kohti metsää. Harkkomuuria peittämään saatan laittaa köynnöstä tai sitten rappaan/maalaan harmaan pinnan piiloon.

Aidan ristikkokuvio on vielä kesken ja osa aidasta toimii leikkimökin parvekkeen tukitolppana, mutta siitä sitten toisella kertaa. Myös loppuosan petsaus varmaan jää ensi vuodelle, sillä käsitellystä osasta on jo hilseillyt väriä pois. Voiko kestopuu olla liian märkää?? 1-vuotias tyttömme saa varmaan päähänsä kokeilla aidan ominaisuuksia kiipeilytelineenä, mutta on meillä vielä sitä vihreää metalliverkkoa muutama metri ja sen voi niitata tuohon eteen. Metsän eläimet ja lapset sitten lisäävät hirveästi tätä aitaamisen tarvetta!

Kukkalaatikko tolpan ympärille

Veljeni vietti häitään kotitilallaan ja olimme siellä pitkin kesää auttamassa siivoamisessa ja pihan parantelussa. Eräs lampputolppa vaati vähän väriä ympärilleen ja päätimme nikkaroida kukkalaatikon sen ympärille. Hirren palat ovat mäntyä ja ylijäämää puu-c:n seinistä. Pintakäsittelynä käytimme sävytettyä pinotex-öljyä.

Laatikko on rakennettu kahdesta puoliympyrästä, jotka on kiinnitetty parilla ruuvilla toisiinsa. Tarvittaessa laatikko on siis helppo siirtää talvivarastoon. Kuusikulmion halkaisija on noin 80-90 cm. Lisäominaisuutena on laatikon korkeuden muunneltavuus: vain alin hirsirivi on kiinteä ja laitoja on neljä riviä. Kolme riviä riittää hyvin kesäkukille.

Tällä mallilla voisimme kotipihallekin nikkaroida laatikoita, mutta ei ole tolpanympäryksiä oikein enää tyhjänä. Tosin ison pihavalon ympärystä ei ole kukille ollut kovin hyvä: taisi olla liian märkä kasattujen lumien takia tai multa jotenkin pilalla.

Jättilaukan seurantaa

Jättilaukat (Allium giganteum) ihastuttavat komeudellaan ja täydellisellä symmetriallaan. Niinpä vihdoin viime syksynä sain istutettua yhden sipulin. Maksavat mokomat ihan omaisuuden, mutta toivottavasti kestävät useamman vuoden. Aiemmassa postauksessa (Ison kiven ympärys) oli jättilaukka nupullaan. Nämä kuvat on otettu 28.7. ja kukinta on suurimmillaan. Laukat ovat ymmärtääkseni kasveja, jotka peurat jättävät rauhaan, joten niitä pitäisi meillä kasvaa joka kukkapenkissä, omenapuiden ja luumupuun ympärillä. Noh, katsotaan nyt josko joku pienempi laukka riittäisi tuohon torjuntahommaan ja jättilaukat pääsisivät joskus vaikka maljakkoon asti.

Taidan hankkia pari uutta sipulia tänä syksynä, mutta kyllä tuokin sipuli varmaan tekee sivusipuleita ja lisääntyy itsestään. Pelkään vaan, että sitten kukat pienenevät. Missähän vaiheessa kasvia pitäisi lannoittaa, että on seuraavana vuonna yhtä suuri kukinto kuin nyt?

Samassa perennapenkissä jättilaukan kanssa ei ole juuri nyt muuta kukkivaa ja punatähkä vasta kasvattelee nuppujaan yhdessä valkotähkän kanssa (joka kyllä muistuttaa enemmän ruskeaa tähkää: jotenkin ne valkoiset kukat mädäntyvät siihen kukkavanan ja tuloksena on kaikkea muuta kuin kukkaloistoa). Pari lisäsipulia siis sopii vallan mainiosti hankintalistalle. Jättilaukan lehdet ovat koristeelliset alkukesällä, mutta nyt niitä ei juurikaan näy päivänkakkaroiden takaa. Harmi vain, että päivänkakkarat ovat levinneet aivan liikaa ja ajattelin ne jo häätää kokonaan tuosta kohden. Mutta mitäs sitten niiden tilalle peittämään tulppaanien ja jättilaukan ränsistyneitä lehtiä? No onneksi tulee talvi joka vuosi ja unohtaa mitä kaikkea työtä puutarha teettääkään ja keväällä kaikki kukat ovat taas tervetulleita ja useimmat siirtohommat jäävät tekemättä.

Kesälomatauolta takaisin: etupihan perennapenkki

Loppukesä alkaa sitten huomenna, vaikka en oikein keskikesää edes huomannut uuvuttavien hellekausien puuttumisten takia :) Mutta luonto tai ainakin meidän piha on tykännyt kosteammasta kesästä. Nurmikot vihertävät kiitettävästi, vaikka pari niistä kasvaa ensimmäistä kesää. Eikä tarvitse kastella kuin ruukkuja ja amppeleita, helppoa!

Pionit ovat suosikkiperennojani ja niitä olen ahminut talon eteen paraatipaikalle. Kukinta on niin täyteläinen, herkullinen ja värikylläinen, että perennapenkin vieressä voisi istua tuntikausia huokailemassa. Vaikka kukinta ei ole pitkä (ja painavat kukat taipuvat rankkasateilla perennatukien yli), en ole vielä katunut pionien valintaa. Voihan olla että yltäkylläisyys alkaa joskus tuntua tukahduttavalta, mutta en minä nyt oikeasti koskaan ala fanittaa kukatonta puutarhaa. Minusta esim. havuryhmät ovat vain taustoja värikkäille kukille, mutta yksinään liian tylsiä ja tummia. Seuraavat kuvat on otettu 4. heinäkuuta.

Sarah Bernhardtin (v.pun) ja Karl Rosenfieldin (fuksia) taustalla isotöyhtöangervoa.

Sarah Bernhardtit ovat puskasta riippuen vähän eri sävyisiä: vaalean pinkkejä, hehkeän vaaleanpunaisia tai melkein kermanvalkoisia. 

Pionit kasvavat muurikivillä rajatussa penkissä, jossa multaa on noin 40 cm. Pohja on erittäin hyvin salaojitettu. Siltikin etureunan kasvit tuntuvat kärsivän märkyydestä (tai muurahaisista/toukista...), vaikka multa on Kekkilän perennamultaa ja laadussa ei ole ollut moittimista. Veikkaan että kuuma kivi ja ehkä jopa liian paksu multakerros on pahaksi harmaakurjenpolvelle, joka on kärsinyt parin taimen verran. Toki muut kasvit vähän kasvavat hennon harmaakurjenpolven päälle, mutta olen niitä yrittänyt vähän käännellä pois tieltä. Siirtohommia ehkä kuitenkin ensi keväänä...

Vasemmalla penkin reunassa hopeahärkkiä ja oikealla siitä harmaakurjenpolvi 'Ballerina'. Keskelle istututin tänä keväänä sammalleimua, jotka kukkivat touko-kesäkuussa. Neidonkurjenpolvi 'Striatum' kukkii hennon vaaleanpunaisena koko kesän ja on tänä kesänä jopa levinnyt latvapistokkaista itsellään. Aivan oikeassa reunassa oleva matala limen vihreä puska on timjami.Viiden pionipuskan kummassakin päädyssä on vielä sammalleimuja, mutta ne aina kärsivät härmästä. Siirrän ne kyllä, kunhan saan varjoisampia perennapenkkejä perustettua.

Tarkempia kuvia etureunan kasveista seuraa myöhemmin. Penkki on parhaimmillaan juhannuksen jälkeen heinäkuun puoleen väliin asti ja alkaa sitten vihertyä (siis ränsistyä ellei leikkaa kuihtuneita kukkia pois), kunnes syksyllä kellastuu ja punertuu. Neidonkurjenpolvi kyllä kukkii niin kauan kuin jotenkin lämmintä riittää. Ihan ihme kukka. Suosittelen!

Ison kiven ympärys

Pihamme ison kiven ympärystää aloimme laittaa kolmantena kesänä muuton jälkeen (2010). Kivet siirrettiin kaivinkoneella suurinpiirtein paikalleen ja altaaseen kuormattiin kottikärryillä muutama kuormallinen multaa (ehkä 100). Ruusuja sain tuttavilta ja perennoja ostin hyvin pieninä eräältä taimitarhalta. Lisää on tullut laitettua joka vuosi, kun näkee miten penkki elää.

Aikaisin keväällä (15.5.) tulppaanit ovat jo kukkimassa ja lisää puskee. Kaunokaiset ovat heränneet ja alkavat heti kasvattaa nuppujaan. Ruohosipuli ja sitruunamelissa oikeassa reunassa ovat myös aikaisin herääviä.

Oranssiin (tai koralliin) vivahtavat tulppaanit aukeavat auringossa täysin ja suljettuinakin ovat kauniin muotoisia. Lajikkeen koko nimi Tulipa Greigii Toronto. Keskellä helmililjoista ensimmäiset kukkivat ja verikurjenpolvi 'Max Frei' kasvattelee lehdistöään.

Toukokuun 18. päivä on jo parasta helmililja-aikaa. Aika myöhään syksyllä vaan tuli sipulit laitettua, että ovat ehkä ensi vuonna vähän aikaisempia.

Kesäkuun 6. päivä on jo paljon vihreämpää ja useat perennat ovat täydessä kukassaan. Takana nukka-alppiruusut kukkivat haalean roosana ja toinen lajike näiden takana 'Haaga', on myöhäisempi eikä tänä vuonna kukkinut paljonkaan. Lannoitus myöhästyi ja oli kuivaa. Toinen Parrot-tulppaani varastaa huomion keskellä penkkiä ja se kukkii sopivasti edellisten lakastuttua.

Tulipa Parrot Estella Rijnveld:n kukinta on hyvin pitkä ja vasta juhannuksena tippui suurin osa terälehdistä. Oli punaisempi kuin pakkauksen kuvassa.

Patjarikko kukki hienosti tänä kesänä ja sitä olen levitellyt aukkopaikkoihin.

Nukka-alppiruusu Pohjolan Tytär (Smirnowii-ryhmä) täydessä kukassa.

Atsalea (Kevätatsalea R. x Fraserii) ihanan herkkine kukkineen. Oikeasti ovat pinkkiin vivahtavia eivätkä noin violetteja kuin kuvassa.

Juuri sopivasti juhannukseksi kukkaan ehtivät juhannusruusut (valkoinen ja hennon vaaleanpunerva). Etureunaan laitoin Tornionlaaksonruusua ja mökinruusua (?). Keijuruusua istutin viime vuonna ja tänä vuonna se ampaisi vauhtiin. Voi olla että joudun sitä leikkaamaan, muuten katoaa päivänkakkaroiden tila kokonaan. Keijuruusu kukkii myöhemmin ja on nyt kesäkuun lopulla vasta nupullaan.

Juhannusruusuja valkoisena ja hennon vaaleanpunaisena. Välissä tornionlaakson ruusua. Edessä jotain voimakaskasvuista keijunruusua.

Kaunokaiset (Bellis) ovat oikein riehaantuneet tänä vuonna. Vuosi sittenkin ne saivat hyvän kasvuunlähdön, mutta tämä kukkapaljous kyllä ilahduttaa. (Takana olevat sininadat puolestaan ovat ihan hirveät, mutta mietin miten ne korvaisin. Olivat kyllä yhden kesän juttu. Joku pieni thuijapallo toisi penkkiin ikivihreyttä...)

Punaiset päivänkakkarat ovat herkullisia. Kukinta ei ehkä ole kovin pitkäikäinen, mutta sisällä maljakko saa ihanaa täydennystä värikkäistä kukista. Seurana on prinsessapäivänkakkaraa, joka on siis samannäköinen kuin vastaava luonnonvarainen, ehkä vähän isompi vain. Olisin halunnut valkoista kerrottua röyhelöistä päivänkakkaraa, mutta en ole sitä taimistoilta löytänyt.

Viime syksyn istutus oli suurensuuri jättilaukan sipuli. Katsotaan ja odotetaan mitä syntyy :)

Pionit ovat heikkouteni. Tänä keväänä penkkiini pääsi 'Kansas'. Ainoa nuppu on vähän kärsinyt kuljetuksesta, mutta kyllä siitä kukka tulee. Muurahaiset herkuttelevat nupussa ahkerasti.

Tässä ei ollut vielä koko penkin anti, mutta pitää myöhemmin kaivella kovalevyiltä oikeat tiedostot. Ja ehkä myös kasvien myyntinimet ja lajikkeet, että saan vihdoin kaiken muistiin. Tikut ja laput ovat jossain jemmatallessa...