Kompostointikatos

Autotallimme takana on ollut väliaikainen katos ainakin neljä vuotta. Rumilus on ollut tarpeellinen polttopuiden ja osin rakennustavarankin säilytyspaikka. Puuvaraston valmistuttua katokseen alkoi syntyä tilaa ja loput tyhjensimme viikko sitten. Tyhjät puulavat jäivät tässä vaiheessa vielä katoksen alle.

Sitten mies valoi anturat kuoppiin ja kiinnitti tolppajalat (vanha katos oli vielä paikoillaan suojaamassa sateelta). Kuivumisen jälkeen tolpat kiinnitettiin paikoilleen ja vanha katto vasoineen purettiin pois. Sitten uudet vasat kiinnitettiin vähän ylemmäs ja ruoteet paikoilleen. Vanhoissa pelleissä oli vähän leventämisen varaa ja uusi katos on 25 cm leveämpi.

Katoksesta tuli siis kompostointikatos. Vielä kun olisi toinen bioastia talvea varten: ei tuo yksi riitä mihinkään, kun tehdään ruokaa raaka-aineista ja useampi kerta päivässä. Tilaa on myös polkupyörille ja pitkää lautatavaraa varten voi tehdä säilytyspaikan ylös seinän viereen. Myös säilytyslaatikko kompoistointitarvikkeita varten mahtuu katokseen. Ensi kesänä pitkä sivu ja toinen pääty vielä maisemoidaan eli käytännössä teemme rimoituksesta seinän, jossa on ehkä ovi päädyssä. Myös katon reunat olisi kiva huolitella otsalaudoilla.

Naapurista saimme apua kivituhkan levitykseen ja vanha karkeasepelinen pinta tuli mukavammaksi kävellä (nilkkavaivaiselle tärkeää). Tärytystä ehkä pitää vielä tehdä lisää: katsotaa nyt miten sadevedet imeytyvät ja tekevätkö uria jonnekin.

Nyt ei pitäisi lyödä päätänsä katoksen reunaan ja lumellakin on tilaa pudota. Mutta lumi saattaa täyttää katoksen alustan tuiskutessaan, kun ei ole puukasoja estämässä. Pitää kai vain kolata...

Huiiiisin hauskaa Halloweenia!

Juhlimme hiukan syksyn pimeyden vastapainoksi Halloweenia. Mukavaa kun juhlan ajankohdan voi vähän itse päättää: ei olla vielä niin amerikkalaistuttu, että olisi pakko juhlia lokakuun viimeinen päivä. Pyhäinpäivää voi siis juhlistaa pyhäinpäivän aattona, joka sattuu osumaan aina lauantaille täällä Suomessa...

Ulos kannoimme lyhtyjä portaita valaisemaan, mutta sisällä räväytimme kunnon oranssit ja mustat kehiin. Kranssi sai uudet vaatteet: kurpitsa, hämähäkki ja lepakko. Ulos sitä en ole vienyt, kun on niiiiin kosteaa ja sateista.

Olohuoneessa on taas järjestys vaihtunut ja sohva siirtyi leivinuunin viereen. Sohvapöytä sen eteen tietenkin. Näkymät ovat ulos paremmat kuin ennen, jos sohvalla ehtii istuskella. (Ja ns. askartelupöytä on nyt eri paikassa ja sotkut eivät aina näy ruokapöytään.)

Pöydälle leikkasin lahjapaperista oikean kokoisen liinan ja lapset liimasivat mustia paperikukkia reunaan. On muuten haastava pöydän muoto liinoja ajatellen. Mutta ei kai lasipöydän kanssa kuulukaan liinaa... Paitsi, että liina pöydällä tuntuu juhlistavan hetken kuin hetken.

Kynttiläalusta sai vielä toista lahjapaperia suojakseen, koska se oli pakko ostaa kaupasta mukaan. Ja sopii tunnelmaan...

Kummitukset ovat Nessuperhettä... Massapallo tuo niihin vähän ryhtiä. Kananmunakennoja (vanhanmallisia) oli jemmassa ja niitä saimme tuhottua pari lepakoihin ja hämähäkkeihin. Sormivärit oli lasten kiva levitellä pintaan, ja silmät ja suut äiti maalasi akryylimaaleilla.

(Korvaan tämän kuvan paremmalla, kunhan kuvien lataus taas toimii.)

Kurpitsat ovat oranssia pahvia ja yhdessä lasten kanssa tehtyjä. Kolmiulotteisen kurpitsan mallin löysin Pinterestistä ja siinä on nastalla tai reikäniitillä suikaleet kiinnitetty toisiinsa ja lopuksi koristeltu vihreällä "kannalla" (pahvia ja kukkanauhaa). Lapsista on hirveän kivaa koristella juhlia varten ja heillä riittää aikaa miettiä kaikkia yksityiskohtiakin. (Niinkuin että lepakoille pitää tehdä sitten pieniä hämähäkkejä ruuaksi... Äiti taisi jotain selittää, etteivät lepakot ole pelottavia, että ne pelkäävät ihmistä, eikä niillä ole oikein ruokaakaan enää näin syksyllä...) Pitää muistaa taas joulunalusviikolla tehdä jotain jouluaskarteluja, jos sitten jaksaisivat odottaa pukkia kärsivällisemmin...

Tunnelmallista Pyhäinpäivää!