Jättilaukan seurantaa

Jättilaukat (Allium giganteum) ihastuttavat komeudellaan ja täydellisellä symmetriallaan. Niinpä vihdoin viime syksynä sain istutettua yhden sipulin. Maksavat mokomat ihan omaisuuden, mutta toivottavasti kestävät useamman vuoden. Aiemmassa postauksessa (Ison kiven ympärys) oli jättilaukka nupullaan. Nämä kuvat on otettu 28.7. ja kukinta on suurimmillaan. Laukat ovat ymmärtääkseni kasveja, jotka peurat jättävät rauhaan, joten niitä pitäisi meillä kasvaa joka kukkapenkissä, omenapuiden ja luumupuun ympärillä. Noh, katsotaan nyt josko joku pienempi laukka riittäisi tuohon torjuntahommaan ja jättilaukat pääsisivät joskus vaikka maljakkoon asti.

Taidan hankkia pari uutta sipulia tänä syksynä, mutta kyllä tuokin sipuli varmaan tekee sivusipuleita ja lisääntyy itsestään. Pelkään vaan, että sitten kukat pienenevät. Missähän vaiheessa kasvia pitäisi lannoittaa, että on seuraavana vuonna yhtä suuri kukinto kuin nyt?

Samassa perennapenkissä jättilaukan kanssa ei ole juuri nyt muuta kukkivaa ja punatähkä vasta kasvattelee nuppujaan yhdessä valkotähkän kanssa (joka kyllä muistuttaa enemmän ruskeaa tähkää: jotenkin ne valkoiset kukat mädäntyvät siihen kukkavanan ja tuloksena on kaikkea muuta kuin kukkaloistoa). Pari lisäsipulia siis sopii vallan mainiosti hankintalistalle. Jättilaukan lehdet ovat koristeelliset alkukesällä, mutta nyt niitä ei juurikaan näy päivänkakkaroiden takaa. Harmi vain, että päivänkakkarat ovat levinneet aivan liikaa ja ajattelin ne jo häätää kokonaan tuosta kohden. Mutta mitäs sitten niiden tilalle peittämään tulppaanien ja jättilaukan ränsistyneitä lehtiä? No onneksi tulee talvi joka vuosi ja unohtaa mitä kaikkea työtä puutarha teettääkään ja keväällä kaikki kukat ovat taas tervetulleita ja useimmat siirtohommat jäävät tekemättä.