Mutta kuudesta perunasta tuli noin 40 perunaa eli siinä mielessä "sai omansa takaisin". Perunat eivät ensinnäkään kukkineet lainkaan, jota pidän yhtenä edellytyksenä hyvälle perunasadolle (vaikka on kai kukkimattomiakin lajikkeita). Varret olivat varsin honteloita. Yleislannoitetta laitoimme joskus silloin, kun huomasimme lehtien olevan vaaleita. Tauteja ei kyllä ollut eikä ötököitä. Kerran tai kaksi kastelimme heinäkuussa, mutta muuten saivat olla oman onnensa nojassa. Lopulta emme täyttäneet koko tornia mullalla, sillä alkoi usko loppua kasvun suhteen. Alkuperäiset kolme lautakerrosta riitti, vaikka varaa olisi ollut ainakin viidelle laudalle. Pitäisi saada perunat maahan varmasti jo huhtikuussa ja kasvattaa aluksi vaikka kasvihuoneessa. Sitten laatikon vaan siirtäisi ulos, kun ilmat ovat sopivat.
Emme nostaneet perunoita Idan-päivänä vaan vasta juuri ennen pakkasia. Varret olivat siinä vaiheessa jo ruskettuneet. Ja kokoerot olivat huimaavat: peukalonpäänkokoisesta uuniperunaan. Maku on vielä testaamatta, mutta kuori on ainakin nätti ja tasainen. Kyllä ensi vuonna pitää yrittää uudelleen, mutta raahaan tornin jo valmiiksi kasvihuoneeseen ja laitan levyn alle, että on sitten helppo nostaa sieltä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti