Luonto tulee NIIN lähelle...

Huoh! Puutarhuria koetellaan taas. Peurat ja myyrät herkuttelevat pihamme antimilla. Olkaa hyvä vaan. Minä pidän kovasti peuroista - lautasella.

Kuvasta näkyy: tulppaanin lehdet ja krookukset kukat syöty. Yhden krookuksen jättivät, kun siinä oli tikku pystyssä aivan vieressä. Tikuttaminen onkin yksi paras keino ehkäistä peurojen herkuttelua. Minulla vaan ei ollut tikkuja tarpeeksi: puutikut mätänevät äkkiä ja mitään hiilikuitutikkuja en ole saanut hankittua. Lasten takia en taas voi kovin teräviä rautalankavirityksiä laittaa: hekin haluavat nauttia kukista ja ovat niitä haistelemassa :-)

Näiden tulppaaniressukoiden päälle heitin äkkiä verkonpalan, kun siellä oli joukossa ehkä yksi syömätön lehti. Jos siis vaikka yhdestä kukasta saisin nauttia myöhemmin keväällä. Viereiset narssissit säästyivät ja niitä minä jatkossa taidan laittaakin. Tulppaanikasvatus siirtynee ruukkuihin, jotka saan suojattua verkkoaidalla helpommin.

Nämä kevättähdet sentään säästyivät: massut tulivat kai täyteen, kun vieressä myös keltaiset krookukset saivat olla ihan rauhassa. Tai elukoiden kulku ei ulottunut toiselle puolelle pihaa. Keltaiset krookukset vaan eivät kuki läheskään niin kauaa kuin violetit, joten niistä en nyt saanut hyvää kuvaa.

Myyräkarkoitin pärisemässä ruohosipulin vieressä

Ja vasta nyt myyrä (pelto- tai vesimyyrä, luulisin) on tehnyt tuhojaan täällä asumisen (6 v.) aikana, joten ei tässä nyt epätoivoon vaivuta. Huvittavaa on se, että nurmikko kaipaisi ilmastointia, mutta myyrä ei ole viitsinyt tehdä asialle mitään. On kai vähän kovaa maata. Omenapuut ovat siis toistaiseksi saaneet olla rauhassa maanalaisilta kaivuutöiltä. Itse kaivoimme maan ympäri ämpäri tuossa kukkapenkissä ja yksi tulppaanin sipuli löytyi. Harmittaa nuo tulppaanit: ne olivat jo kivasti itse levinneet ja olivat ihana väripilkku kevätluonnossa. Pelastimme myös kaunokaiset (bellis perennis) ruukkuihin (kaipasivatkin jo jakamista) sekä hiukan istutettua päivänkakkaraa. Keijunruusukin yritettiin repiä mahdollisimman tarkkaan pois: se leviää vauhdilla ja liikaa. Tornionlaakson ruusu ja juhannusruusut jätettiin.

Vertailun vuoksi kuva toukokuulta 2012 vähän eri kuvakulmasta:

Verikurjenpolveakin (Max Frei) penkissä on ollut kolme kappaletta, mutta en löytänyt yhtään. Kälyltä saatu verikurjenpolvi oli vähän eri paikassa ja siitä on jäljellä ainakin pieni pala (paremmaltakin se on näyttänyt). Punaista päivänkakkaraa saattaa olla jäljellä yksi tupsu, mutta se on muutenkin ollut heikossa hapessa. Punainen isomaksaruoho on ihan kadonnut. En oikeastaan muista oliko sitä syksylläkään jäljellä, sillä siitä pitäisi jäädä komeat talventörröttäjät. Oikeastaan syksyllä taisivat tuosta penkistä jo hävitä valkoiset lumikellotkin. Olisinpa vaan jo silloin aloittanut myyrätaistelun.

Kokeilen laittaa penkkiin jotain muuta, kunhan vähän mietin myyräsuojausta. Valkoalpia ainakin olisi odottamassa. Ja keisarinpikarililjat voisivat olla ostoslistalla. Väri on niissä vain väärä, kun tämä penkki on/oli puna-pinkki-valkoinen. Jos jaksaisin oikein suojata istutuskuopan verkolla ja maanpäälliset osat esim. mustaksi maalatulla kanaverkolla, niin mikä tahansa aurinkoisen paikan kasvi toimisi. En nimittäin luota tuohon tärinävempeleeseen sokeasti: niin monilla on loputon taistelu myyriä vastaan ja kaikki keinot kokeiltu, että saa nähdä mitä tästä tulee.

Idänsinililjat eivät joutuneet peurojen herkuksi, sillä ne vasta aloittelevat kukintaansa. Lähden siis tästä verkkoja rakentelemaan. Koitan tehdä niistä katseenkestäviä ja muuten kestäviä.

Vinkkejä peura- ja myyrätaisteluun otetaan vastaan! Lähettäkää vain rohkeasti ehdotuksia kommentteihin.