Lomalle

Kaunein kukkaloisto tälle kesälle meni jo, joten blogi jää tauolle ennalta määräämättömäksi ajaksi. Tutkikaa silti noita leikkimökkitekstejä, jotka tuntuvat olevan suosituimpia :-)

Hyvää kannattaa odottaa: keltainen itoh-pioni kukkii!

Istutin tämän keltaisen itoh-pioneihin kuuluvan herkkupalan (ehkä Bartzella) jo 2013 kyseistä perennapenkkiä perustettaessa, mutta vasta nyt se on jaksanut kasvattaa suhteellisen korkean lehdistön ja isot nuput. Viime talven pakkaset eivät sitten ilmeisesti haitanneet tai toukokuun lämpöaalto oli juuri sitä mitä tämä pensan kaipasi. Vaikkei kukkia ole lukumäärällisesti runsaasti, niin nautin niistä "ihan täysii".

Vaaleankeltainen on ihanan raikas väri hieman tummempien päivänliljojen ja kulleroiden (alakuvassa) vierellä.

Ja aivan parhaiten sävy sointuu tämän vaaleansinisen ritarinkannuksen kanssa, joka kuvassa on vasta aloittamassa kukintaansa.

Itoh-pioni ei ole nyt mitenkään tuettu, kun luin jostain jo istutusvaiheessa ettei tarvitse tukea kuten kiinanpioneja. En kyllä ymmärrä millainen tuki niillä kiinanpioneilla pitäisi olla, koska kukkavarret yleensä katkeavat nojatessaan tukeen. Ilmeisesti pitäisi olla tukea alhaalla ja keskellä ja vielä juuri kukkien alla, jotteivät katkeaisi. Elämäkin on joskus kuin (kiinan)pioni: tukea tarvitaan alhaalla ja ylhäällä ja siinä välissäkin sekä molemmin puolin, kun ei voi tietää mistä suunnasta myrsky milloinkin tulee ja tuleeko vettä niskaan kuin saavista vai hiljaisemmin ripsuttaen, mutta pitkään. Painoa kertyy avautuneeseen kukkaan ja sitten jostain kohti kuvitellun "tuen" kohdalta - naps! Katkenneet kukat ilahduttavat toki hetken leikkokukkina sisällä.

Kuvat ovat kännykällä otettuja, kun järkkäri on jotenkin oudon hidas nyt tuolla ulkokuvauksissa. Mutta kesä menee ohi ennen kuin ehdin selvittämään kameran ongelmat, niin onpahan jotain muistoja tallessa ;-)

Tässä vielä yksi kuva eilen järkkärillä otettuna. Laukaisimen painamisen ja kuvan ottamisen välillä oli useita sekunteja... Johonkin valotusaikaan tää nyt liittyy...

Juhannuksen 2016 kukkaloistoa

Meidän pihasta keskipäivällä 24.6. kännykällä otettuja kuvia.

Keittiön edustan pionit ja muut perennat (sammalleimua, harmaa- ja neidonkurjenpolvia, lewisia, isomaksaruoho, viini).

Eturapun ruukkuistutus (etelään aukeavan etuoven vuoksi punaista: feng shui -juttuja).

Ison kiven ympärystän kurjenpolvi (Max Frei).

Siemenestä kasvattamani unikot kukkivat vihdoin kolmantena kesänään.

Etupihan pyöreän perennapenkin liljat ja kurjenpolvet (Johnson's Blue).

Saman penkin siperiankurjenmiekat.

Toinen kullero kukkii nyt ja toinen vielä empii.

Talon idänpuoleiseen penkkiin siirsin yhden kuunliljan ja istutin pari uutta taimea. Varjoyrttiä hain, mutta rönsytiarellan löysin.

Ja pari aikaisemmin kesäkuussa otettua kuvaa (noin 10.6.), kun mm. saksankurjenmiekat, juhannusruusut ja ukkolaukat olivat parhaimmillaan.

Kimalaiset tykkää pörrätä meidän puutarhassa. Ja mä pidän just niistä, kun ovat niin pörröisiä ja rauhallisia. Perhoset yleensä ilmaantuvat vasta heinä- ja elokuun kunnollisten lämpöjen jälkeen. Niillekin olen jo istuttanut pari uutta perennaa. Ihanaa Juhannusta!

Tomaatit ja muuta

Tomaatit oli tarkoitus kylvää jo maaliskuun alkupuolella. Mutta koska paprikat vasta juuri saimme kylvettyä ja kuun vaihe oli väärä, niin homma oli tarkoitus suorittaa heti uuden kuun ilmestyttyä ja synttärijuhlien jälkeen eli 22.3. Eipäs sitten jaksettu eikä ehditty ja kylvökset tehtiin vasta 27.3. Mutta hyvin kaikki valitut itivät, joukossa myös viime vuonna "parasta ennen" -siemeniä.

Siellä on nyt pihvitomaatti 'Marmande', amppelitomaatti 'Totem', runkotomaatti 'Moneymaker', kirsikkatomaatti 'Supersweet 100 F1' ja amppelitomaatti 'Losetto F1'. Totem ja Moneymaker ovat vanhoista siemenistä, muut uusia. Viimevuonna en ehtinyt amppelitomaatteihin juuri perehtyä, niin kokeilenpa taas. Ja amppelitomaattien kastelu sujui viimeksi lomien aikana ihan hyvin tippaletkuilla, niin ei tarvitse kuivumistakaan pelätä.

Meillä käy yleensä niin, että vain paprikat tai tomaatit on kylvetty ajoissa tai molemmat myöhässä. Siitä sitten kärsii elokuussa, kun mikään ei ole vielä kypsää. Ehkä joskus taimikasvatus ja ihana kesä osuvat nappiin...

Nyt on paprikat ja chilit kuukauden päivät olleet kasvamassa (idätys 26.2.) ja tässä nykytilanne.

Kuvittelin, että olin ottanut kuvia idätyslauttani toimivuudesta, mutta enpäs löydä kuvan kuvaa juuri nyt. Puhelin meni uudelleen asennukseen pari viikkoa sitten ja voi olla että joitain kuvia hävisi. Mutta kerrottakoon sanallisesti, että kaikki lautallani olevat siemenet itivät Hot Waxia lukuunottamatta. Tai siis siitä taisi itää neljä ja sitten kyllästyin katselemaan loppujen hidasta homehtumista. 8., 10. ja 12.3. pääsi multaan suurin osa chileistä ja paprikoista. Neljän päivän ero teki heti eroa taimien koossa, mutta nyt alkavat kaikki olla melko samankokoisia. Yhden siemenen juuri katkesi (yläkuvan vasemman puoleisin) ja sen kasvu on ollut kituvaa. Kannattaa siis olla erittäin helläkätinen lautalta multaan siirrettäessä. Hot waxeja siirsin multaan vasta 18.3. ja ne ovat edelleen kovin pieniä (alakuvan oikea puoli takarivissä).

Kuukausimansikka on itänyt hienosti (pidin sitä pimeässä kaapissa aluksi). Ne kai pitäisi koulia myös, mutta nyt ei ole aikaa... Tulee muuten hirveä määrä purkkeja, jos nuo laitan vaikka kolme per ruukku. Haluaako joku mansikantaimia?

Lobelian vanhat siemenet itivät hienosti ja ahkera kastelu sumuttamalla toimii parhaiten. Noista saan kivat kesäkukat amppeleihin, jos vaan eivät pääse kuivumaan. Ja niitä ei tarvitse koulia, helppoa!

Orvokit ovat itäneet myös, mutta eivät juuri kasva. Vieressä olevat tyhjän näköiset ruukut sisältävät jaloritarinkannusta. On niistä yksi itänyt, huhhuh... Itämisajaksi on ilmoitettu 21-42 päivää. Sumuttelen siis edelleen. Kummatkin tarvitsisivat vähän viileämmät olot (15-18-astetta), mutta minulla ei ole tarjota kuin 22-24-astetta. Täytyy kai rakentaa kuisti. Ihan vaan taimikasvatukseen.

Kannustakaa nyt tätä reppanaa jaloritarinkannusta kasvamaan!

Kukkien siemeniä pitäisi vielä laittaa multaan. Keltaisia ryhmäsamettiruusuja ainakin peurakarkottimeksi.

Kevään idätykset ja kylvöt käyntiin

Kylläpäs tämä aika vierähtää. Taas on vuosi vaihtunut ja vaikka yritän nuo puutarhasormet pitää kurissa vähintään kaksi kuukautta vuodessa, niin ajatuksissa puutarha on vähän koko ajan... Herneenversoja piti jo tammikuussa kokeilla ja nyt laitoin jo uusia purkkiin. Ne ovat maukkaimmillaan tuoreina.

Varsinaiset siemenkylvöt aloitin chilin ja paprikan idätyksellä sekä muutamien kesäkukkien kylvöllä sopivasti uuden kuun aikaan. Tarkemmin sanoen Nestorin päivänä 26.2. Chilivaari on blogissaan esitellyt kelluvan lautan päällä idättämistä ja ajattelin kokeilla samaa metodia. Jotkut paprikat itävät tuskallisen hitaasti ja tällä keinolla ainakin näkee onko siemenistä mihinkään ja voi tehdä uusintakylvöt mahdollisimman nopeasti. Tilasin kolmea uutta paprikaa ja lisäksi laitoin lautalle pari viimevuotista siementä (Long Slim ja Hungarian Hot Wax). Niissä oli parasta ennen jo 2014, joten katsotaan mitä tulee. Siemenpussien säilytyspaikka on minulla aika lämmin, vaikka kosteudelta niitä yritänkin suojella.

Idätyslautan idea on, että kelluva kappale (styrox) päällystetään talouspaperilla, joka nostaa kosteutta kapillaarisesti, ja päälle laitetaan vielä kahdinsuodatinpaperi, koska siitä juuret irtoavat helpommin. Chilivaari sanoo, että veden on hyvä olla keitettyä. Tehdään siis niin :-) Idätysastian päällä pidän kantta, joka on hitusen raollaan.

Tässä on ylhäältä katsoen kolme chiliä ja alhaalla kaksi paprikaa.

Samaa lauttasysteemiä kokeilen myös vihanneskrassille, sillä mullassa kasvatetussa krassissa on melkein aina multaa mukana versojen päissäkin. Eikä krassi varmaan tarvitse hirveästi mullan voimaa, kun se syödään melkein heti. Vertailun vuoksi laitoin myös kylvömultaa purkkiin ja siihen päälle krassit. Vesikrassia on myös multapurkissa ja sen peitin hennosti hiekalla. Katsotaan mitä syntyy. Tämän hetken tilanne yhden päivän idätyksen jälkeen on, että lautalla kelluva krassi on nopeammin työntänyt pikkuruiset valkoiset idun alut pintaan.

Kukkien siemeniä on varastossa ihan liikaa ja nyt on tarkoitus kylvää kaikki vanhat pois (!). Aloitin orvokeista, jaloritarinkannuksista (Delphinium Pacific Giants Mixed) ja lobelioista. Orvokki ja jaloritarinkannus pitäisi idättää 15-18-asteen lämpötilassa. Tällainen paikka on vielä etsimättä...

Lobelian (Red Cascade, parasta ennen 2014) peitin hennosti hiekalla: sille kai sopii 20-24-asteen lämpötila idätysvaiheessa. 

Kuukausimansikka pitäisi idättää pimeässä ja lykkäsin sen kaappiin kun en muutakaan keksinyt. Kaikki kylvökset ovat muovipusseissa ja tuuletan niitä vain kuvausten aikana :-) Ehkä muutenkin, jos vaikuttavat liian kosteilta.

Nyt sormet ja varpaat ristiin, että itävät hyvin eikä taimipolte vaivaa.

Perunatorni: syksyn sato

Arvatkaa tuliko huippusato meidän perunatornista? No ei ihan...

Mutta kuudesta perunasta tuli noin 40 perunaa eli siinä mielessä "sai omansa takaisin". Perunat eivät ensinnäkään kukkineet lainkaan, jota pidän yhtenä edellytyksenä hyvälle perunasadolle (vaikka on kai kukkimattomiakin lajikkeita). Varret olivat varsin honteloita. Yleislannoitetta laitoimme joskus silloin, kun huomasimme lehtien olevan vaaleita. Tauteja ei kyllä ollut eikä ötököitä. Kerran tai kaksi kastelimme heinäkuussa, mutta muuten saivat olla oman onnensa nojassa. Lopulta emme täyttäneet koko tornia mullalla, sillä alkoi usko loppua kasvun suhteen. Alkuperäiset kolme lautakerrosta riitti, vaikka varaa olisi ollut ainakin viidelle laudalle. Pitäisi saada perunat maahan varmasti jo huhtikuussa ja kasvattaa aluksi vaikka kasvihuoneessa. Sitten laatikon vaan siirtäisi ulos, kun ilmat ovat sopivat.

Emme nostaneet perunoita Idan-päivänä vaan vasta juuri ennen pakkasia. Varret olivat siinä vaiheessa jo ruskettuneet. Ja kokoerot olivat huimaavat: peukalonpäänkokoisesta uuniperunaan. Maku on vielä testaamatta, mutta kuori on ainakin nätti ja tasainen. Kyllä ensi vuonna pitää yrittää uudelleen, mutta raahaan tornin jo valmiiksi kasvihuoneeseen ja laitan levyn alle, että on sitten helppo nostaa sieltä pois.

Itärinteen perennapenkki

Tämä talon itäinen puoli on ollut pitkään mietinnässä. Lähtötilanne näkyy näissä kuvissa. Loiva rinne johtaa pohjoispuolelle.

Lampun ympäristöön laitoin viime syksynä muutamia kasveja ja ylimääräisen mullan lapioin siitä eteenpäin talon nurkalle, jonka lähelle istutin idänvirpiangervon. Idänvirpiangervo kukki kauniisti tänä vuonna ja kasvoi roimasti lisää pituutta ja tuuheutta.

Kellopeippi (valkoinen) on hauska kasvi. Sen kukat voi käännellä sellaiseen asentoon kuin haluaa: siis vaikkapa kohti kuvaajaa. Tätä kasvia istutin lampun taakse, kun en oikein muistanut onko se kovasti leviävää vai ei. Mutta kukat tulevat vähitellen kukkavanaan, joten ei se ole mikään äärimmäisen koristeellinen kasvi.

Muutenkin koko penkki on ollut vähän varakasvivyöhyke. Kaikkia pelastettuja taimia tai "oho, nykäisin irti" -kasveja. Lampun juurella on täyttömaan joukosta pelastettuja kevättähtiä, jotka siis kukkivat keväällä. Sinisyyttä jatkaa myöhemmin kukkivat orvokit, jotka jostain amppelista ovat jääneet pihaamme. Polun vieressä oli kesän ajan yksi sinikataja ja siirsin myöhemmin sen seuraksi toisen. Kesäkukkina laitoin penkkiin ylimääräiset ryhmäsamettiruusut tuomaan pirteyttä, jotka näkyvät noissa "ennen"-kuvissa Viime syksynä siirtämäni hopeanharmaa hopeahärkki sai myös seuraa toisesta taimesta. Loistosalvia menestyy tässä penkissä hieman paremmin kuin aiemmin ruohikon keskellä olleessa kosteassa penkissä. Mutta siitä tulee aika ränsistynyt näin syksyn myötä. Pitäisikö sitä jotenkin leikata? Keväällä maasta puskee keltaisia krookuksia, mutten oikein muista tarkkaa kohtaa. Pääskynmaksaruohon siirsin myös tähän, kun toisessa penkissä se jäi aivan isompien jalkoihin.

Pienen thuijapallon siirsin pois lampun juurelta, kun kellopeippi sitä kovasti ahdisteli. Thuijan eteen istutin pieniä törmäkatkeron taimia. Thuijapallon takana on marjakuusi. Särkynyt sydän (Alba) pääsi etupihalta ruusun viereen, kun luin jostakin, että se pysyy vihreänä kauemmin puolivarjoisessa paikassa. Ruusu taas on joku hitaasti kasvava ja ehkä vaaleanpunaisena kukkiva, jonka sitten lopulta päätin siirtää pois väärän värisenä. Tilalle siirsin toisenkin särkyneen sydämen. Nyt kyllä hieman arveluttaa selviääkö kumpikaan talvesta, sillä juuria meni poikki aika tavalla. Auringonkukat lähtivät keväällä todella hitaasti kasvamaan ja niilläkin vasta uusintakylvö todella tuotti taimia. Ne istutin tuohon penkin takareunaan, kun muut paikat olivat jo täynnä. Eivät välttämättä ehdi edes kukkia.

Auringonkukkien jälkeen alaspäin tultaessa on siis Idänvirpiangervo. Sen jälkeen istutimme pari laakakatajaa (Andorra Compact) ja siirsimme kuunliljan (Queen Josephine) tähän, kun se oli niin ahtaasti toisessa penkissä. Yhden kuunliljan (Stained Glass) ostimme seuraavalle portaalle, samoin marjakuusen. Pohjoispuolelta kun aloimme muurikivipenkkiä rakentamaan, niin ei ollut ihan tarkkaa suunnitelmaa miten se yhdistetään turveharkoilla rakennettuun penkkiin. Päätimme sitten hankkia vähän lisää kiviä ja kiertää koko kulman kivillä. Myöhemmin varmaan vielä turveharkotkin korvataan kivillä, mutta olkoot nyt toistaiseksi näin.

Marjakuusen eteen tuli muutama sianpuolukka maanpeitekasviksi. Sitten kauan himoitsemani syysangervo (Hydrangea paniculata 'Grandiflora'). Penkin loppu on täynnä isotöyhtöangervoa, joka menestyi paremmin tällä viileämmällä ja varjoisammalla puolella kuin etupihan paahteessa. En joutunut myrkyttämään toukkia ja lehdet säästyivät lähes kokonaan.

Korkeuseroja mullan alueella tuimme tummalla puureunuksella. Se maastoutuu hyvin multaan ja estää veden valumisen pitkin rinnettä. Vielä mietimme katetaanko penkki maanrakennuskankaalla ja ehkä jollakin katteella (kivillä tai värjätyllä puusilpulla).

Nälkä kasvoi syödessä ja ostimme mustaa puureunusta lisää puoleen hintaan syksyn puutarha-alennusmyynneistä. Rajasimme sillä aina seuraavan ja seuraavan "portaan". Viimeiseksi teimme vielä kodinhoitohuoneen terassin alapuolelle yhden penkin. Mietin pitkään, että alue olisi niityllä, mutta valumavesien takia ajattelin, jos se ei tuossa menestyisikään ja kasvaisi lopulta vain voikukkaa ja piharatamoa.

"Korvapenkissä" on kaksi atsaleaa, jotka kukkivat keltaisena: puistoatsalea (Knap Hill -ryhmä 'Klondyke') ja kelta-atsalea (Rhododendron luteum). Yksi maanpeiteruusu (Rosa Loredo var. Noalesa), jonka menestyminen talven yli on epävarmaa, mutta pitää kokeilla. Maaperän suhteen tässä on nyt erilaisia kasveja: atsaleat tykkäisivät happamasta ja muut eivät niinkään. Katsotaan miten täsmälannoittelu sujuu... Tuivioita on nyt kaksi tuossa ylärinteessä, mutta siirretään niistä toinen sitten pois, kun alkaa liikaa ahdistamaan.

Karpaattienkelloa (sininen) on aivan reunassa ja vaaleaa lehtiväriä tuomassa keijunkukka (ehkä Heuchera 'Lime Marmalade'). Atsaleojen ja ruusun välissä kartiomainen japaninhappomarja (Berberis thunbergii 'Talago' Sunjoy).

Vielä koko penkin alalle istuttelen kevätkukkijoita. Ylös tuivioiden viereen helmililjaa. Keijunkukkien väliin ehkä muutama tulppaani keltaisena. Sitten varastossa on vielä valkoista narsissia, valkoisia ja sinisiä (Blue Parrot) tulppaaneja. Oma Pihalta tilasin villitulppaaneja n. 60 kpl ja nekin ehkä löytävät paikkansa tästä itäpenkistä. Peurasuojausta vain joudun miettimään jo nyt syksyllä, sillä tulppaanien kasvu syödään heti niiden pilkistäessä eikä silloin ole kukkia luvassa. Tehokkainta tuntui viime keväänä olevan "tikutus" eli joka kukan vieressä kun sojottaa joku terävä tikku, niin sitä peura ei syö. Pitää kai ruveta kyllästämään grillitikkuja jollakin tummalla öljyllä...

Viljelyä aidassa - parvekelaatikoiden uusiokäyttöä

Kerrostalossa asuessamme hankimme tietenkin parvekelaatikoita kukkia varten. Nyt kymmenen vuoden iässä laatikot ovat edelleen käyttökelpoisia, mutta haalistuneita ja joistakin on kulma murtunut. En siis halua niillä koristella eturapun kaiteita enää, mutta en tietenkään heitä poiskaan. Lisäksi tarvitsen hyötytarhalleni lisää tilaa, mutta pinta-ala alkaa käydä vähiin (edelleenkään ei kiinnosta kyntäminen ja savipellon raivaaminen). Niinpä otimme uuden aidanpätkän hyötykäyttöön ja ripustimme siihen vanhat parvekelaatikot. Jottei siitäkään seinästä tulisi ihan sillisalaattia, niin mies nikkaroi puusta suojalaatikot ja tietysti kannakkeet. Muovilaatikko on helppo nostaa puiseen laatikkoon vaikka suoraan esikasvatuksesta.

Laatikot rakennettiin sarjatyönä. Pituus ja leveys muovilaatikoiden mukaan parilla sentillä lisättynä. Sitten homesuojaus Valtti puunsuojalla. Sitten Pinotexia pähkinänsävyisenä. Kannakkeena on laatikkoon ruuvattu kulmarauta, joka on taivutettu sopimaan aidan rakoon. Puulaatikon voi vain nostaa keväisin paikalleen ja talveksi ilmavaan puuvarastoon.

Kastelu loman ajaksi on vielä miettimättä. Teoriassa laatikoihin voisi johtaa sadevedet läheisen autotallin katolta, mutta liikakastelun vaara on silloin olemassa. Muutenkin kesän edetessä joutuu pelkän veden sijaan kastelemaan lannoitevedellä. Yksi vaihtoehto on nostaa laatikot kasvihuoneeseen, jossa on tippakastelujärjestelmä. Johtaa vain järjestelmästä muutaman ylimääräisen letkun laatikoille. Kylvöksiä on myös helppo uusia. Vanhat juuripaakut pois ja uutta multaa tilalle.

Kesän aikana kasvatin aidassa:

• mangoldi --> ei toiminut, liian vähän ravinteita ja ehkä vettäkin, vanhat siemenet, muutama hassu lehti
• salaatti, Oliver-lajike --> ei toiminut, siemenet eivät itäneet ensi kylvöllä lainkaan, toisella iti ehkä 5 siementä, joiden kasvu tyrehtyi, vaikka vein ne lopulta kasvihuoneeseen. Missä vikaa, kun siemenetkin oli samana keväänä ostettuja?
• tilli --> iti hienosti ja teki hennon sadon, mutta kruunutilliksi saakka ei oikein jaksanut kasvaa
• rucola --> iti hienosti, kasvoi hyvin, mutta itikat tulivat äkkiä ja söivät salaatin harsomaiseksi (toimi siis kasvinsuojelijana lehtikaalille). Toinen kylvös muuttui äkkiä punertavaksi ja rupesi tuottamaan siemeniä.
• lehtikaali --> taimia jäi yli, istutin niitä neljä yhteen laatikkoon, joista kahdelle riitti kunnolla voimaa.

Tämän kummallisen kesän syyksi laitan sen, ettei edes salaatti itänyt noissa laatikoissa. Tai meillä oli huonoa multaa vihanneksille (puutarhamultaa Hyvinkäältä). Muutoin tuo multa toimii puutarhassa kyllä loistavasti: perennat ja havut kukoistavat. Saatoin jopa noudattaa kuun vaiheita alkukesän kylvöissä, mutta en mene vannomaan. Kirjanpito tahtoo jäädä aika vähälle kylvöpuuhien aikaan. Ymmärrän teitä suomen viljelijät: paperityöt sucks. Eikö sitä voi vaan katsoa syssymmällä mitä sitä tulikaan kylvettyä?

Itse aita antaa vähän näkö- ja eläinsuojaa keittiötarhalle. Sen teimme jo huhtikuun puolella. Pergolaportti ja uudet portaat valmistuivat myöhemmin kesällä. Portaat vievät kompostille, jossa kasvaa kurpitsa. Portin molemmille puolille olen ajatellut tehdä pienet kasvatuslaatikot köynnösruusua tai kärhöä varten. Portin toiselle puolelle tulee myös ehkä vielä aidan pätkä, sillä se näyttää nyt vähän irralliselta. Siellä vaan kasvaa nyt siirrettäviä kasveja, joille ei ole vielä paikka valmiina, niin joudun vähän odottelemaan. Myös aidan päällinen on mietinnässä: sahataanko tolpat aidan tasalle vai tuleeko niiden päälle hatut vai kenties päällilauta?

(Kuvat on otettu elokuun puolessa välissä.)